Hotellielämää lemmikin kanssa

Nuorempana haaveilin työstä, jossa saisi matkustaa vaikka viikoittain. Ajatukseni uusista kaupungeista, maista ja matkalaukkuelämästä oli hyvin romanttinen ja tyylikäs. Viime vuosien kokemukseni lukuisista hotelleista, lentokentistä, vuokra-autoista ja juna-asemista ovat muokanneet kuvitelmiani hieman realistisempaan suuntaan. Rakastan edelleenkin matkustamista ja hotellielämässäkin on puolensa, mutta enää en haluaisi säännöllistä matkustamista vaativaa työtä.

Kaksi hotellielämän lemppariani ovat kuntosalit ja hotelliaamiaiset. Kuntosalien taso vaihtelee hyvin paljon hotelleittain. Olen yöpynyt hotelleissa, joiden valtavien kuntosalien ovet ovat auki hotelliasiakkaiden lisäksi paikallisille jäsenille. Nämä kuntosalit sijaitsevat yleensä ylemmissä kerroksissa ja näköalat ovat henkeäsalpaavat. Useimmiten hotellien kuntosalit ovat kuitenkin pikkiriikkisiä kopperoita, joissa kaksi ihmistä treenaa mukavasti, kolme on jo ryysis. Mutta ei se mitään, tunnelma korvaa sen mikä koosta puuttuu. Eilinen treenikaverini oli n. seitsemänkymppinen mies, joka oli pukeutunut suoriin housuihin, keltaiseen kauluspaitaan ja nahkakenkiin. Pappa potkaisi kengät jalastaan ja "hyppäsi" juoksumatolle ja sitten häntä ei pidätellytkään enää mikään.

Hotelliaamiainen, etenkin ilmainen sellainen, ei ole USA:ssa mikään itsestäänselvyys. Edellisessä Hampton Inn -ketjuun kuuluvassa hotellissamme oli tarjolla ilmainen buffet-aamiainen joka aamu klo 6-10. Vaihtoehtoja oli riittävästi ja jokaiseen makuun sopien. Jos minut haluaa tehdä aamuisin onnelliseksi, se ei vaadi juurikaan muuta kuin kahvia, terveellisen ja tukevan aamupalan ja sanomalehden. Kaikki pointsit siis Hampton Inn:lle.

Nykyinen hotellimme Navy Lodge ei saa minulta toistaiseksi kovinkaan suuria pointseja oikein missään kategoriassa. Navy Lodge-hotellissa yöpymiseen tarvitsee Military ID:n, sillä huoneiden hinnat ovat hieman kesvivertoa edullisemmat. Huone on tilava ja siisti ja meillä on jopa pieni keittiö, mutta minulle tärkeimmät asiat puuttuvat: Palvelu on vähän niin ja näin, valmiiksi tehdyn aamupalapussin minijogurtti ja mustikkamuffinssi eivät pitäneet minun aamuahnetta vatsaani täytenä tuntia pidempää eikä täällä myöskään ole kuntosalia.

Voi tosin olla, että katselen Navy Lodgea ukkospilven muotoisten silmälasien läpi siitäkin syystä, että jouduin eilen istumaan Kisun kanssa hotellin ulkopuolella ja aulassa neljä tuntia, ennen kuin pääsin kirjautumaan sisälle. Ensin minulle sanottiin, että huoneet eivät ole vielä valmiina, mutta myöhemmin minulle selvisi, että todellisuudessa heillä oli ongelmia luottokorttilaitteen kanssa (mikä ei sitten lopulta kuitenkaan estänyt kirjautumista). Kun vihdoin pääsin huoneeseeni, sain kuulla, että minun täytyy pitää Kisu matkakodissaan aina silloin kun en ole itse huoneessa. As if! Kissaraukka istui jo puoli päivää kopissaan ja käyttäytyi hämmästyttävän hyvin. Vähintä mitä voin tehdä, on antaa Kisun rymytä nyt vapaana ja nukkua pehmoisella sängyllä, mikä myöskin on sääntöjä vastaan. Olen siis varsinainen bad ass!

Hampton Inn 1-0 Navy Lodge.

Tämä on ensimmäinen kerta, kun matkustamme eläimen kanssa. USA:ssa on yllättävän helppoa löytää lemmikkimyönteisiä hotelleja. Sain ystävältäni kattavan listan lemmikkiystävällisistä ketjuista, mutta kannattaa aina soittaa ja varmistaa, että kaikki yksiköt varmasti toivottavat lemmikit tervetulleiksi. Osa hotelleista vaatii rokotustodistuksen, osa ei. Joissain hotelleissa pitää myös maksaa erillinen lemmikkimaksu tai joissain tapauksissa lemmikkitakuu. Löysin myös nettisivun http://www.petswelcome.com/ jonka avulla voi etsiä lemmikkiystävällisiä hotelleja sijainnin mukaan. Kirjoittelen lisää vinkkejä ja kokemuksia matkan edetessä. Toistaiseksi Kisu on ylittänyt kaikki odotukseni ja osoittautunut todella urheaksi matkakissaksi.