Sopimuksia

Parin viimepäivän teema on tuntunut olevan erilaisten sopimusten allekirjoittaminen ja purkaminen. Tämä ei tietystikään ole kovinkaan yllättävää näin muuton keskellä.

En tiedä, mihin sillan alle olisimme joutuneet ilman äärettömän joustavaa Portsmouthin asunnon vuokranantajaamme. Muuttoaikataulumme muttuivat päivittäin, mutta tämä ei häntä juurikaan hetkauttanut. Hän tiesi saavansa asuntomme uudelleen vuokralle n. päivän varoitusajalla. Lisäksi hän piti meistä kovasti. Sain häneltä eilen ihanan tekstiviestin, jossa hän kiitteli vielä viimeisen kerran, kuinka siistiä asunnossa oli ja kuinka paljon hän tulee meitä ikävöimään.

Uusi vuokranatajamme onkin sitten yksityisen henkilön sijaan isompi yritys, jolta laivasto ostaa asuntopalveluita. Meillä on yrityksen sisällä nimetty yhteyshenkilö, jonka kanssa ainakin toistaiseksi on ollut helppo hoitaa asioita. Alunperin meidän oli tarkoitus olla San Diegossa viimeistään syyskuun lopussa, mutta toisin kävin. Minä kerkisin jo huolestumaan road tripin toteutumisen puolesta, mutta neuvokas mieheni järjesti asiat niin, että saimme luvan allekirjoittaa vuokrasopimuksen täysin sähköisesti. Tämä olikin sitten aivan uusi kokemus.

Sopimus oli muistaakseni 26 sivua pitkä ja täynnä jos minkä näköistä pikkupränttiä. Minä olisin todennäköisesti allekirjoittanut kaikki kohdat lukematta riviäkään, mutta huomattavasti järkevämpi toinen puoliskoni halusi lukea jokaisen sanan huolella ja harkiten. Ikä ja terveys siinä meni, mutta lopulta sopimus oli allekirjoitettu. Meidän sopimuksen lisäksi, myös Kisulle piti tehdä oma sopimuksensa ja sopimukseen piti myös liittää kuva lemmikistä. Lähetin ihan pokkana heille kuvan, jossa Kisun kieli sojottaa ulkona ja tassut näyttävät olevan privaattipaikkojen suojana. Minuuttia myöhemmin yhteyshenkilö lähetti minulle sähköpostin, jossa luki CUTE!!!

Asumissopimusten lisäksi Phill solmi maanantaina yhden hieman isommankin sopimuksen, eli jatkosopimuksen laivaston kanssa (reenlistment). Tähän kuuluin laiturilla suoritettu lyhyt seremonia, jossa minulla oli tärkeä rooli pitää Phillin kädestä kiinni. Yleensä kaikki pitävät valaa vannoessaan vasemman käden raamatun päällä, mutta Phill halusi olla vähän erilainen nuori ja näyttää myös "tuleville polville", että mikään säädös ei itseasiassa määrää, missä se käden tulisi olla. Mutta nyt se on siis virallista, että meidän laivastoelämä jatkuu hamaan tulevaisuuteen.

Ja nyt alkaa myöskin olemaan selvää, että tämä road trip jatkuu torstaina (siis toivottavasti!). Alkupään suunnitelmat ovat eläneet kovastikin, mutta pääpiirteissään reitti on pysynyt samana. Suuntaamme torstaina Albanyn (up state New York) lähettyville Schenectady nimiseen kaupunkiin moikkaamaan ystäviä. Jatkamme sieltä perjantaina New Jerseyyn pikavisiitille Phillin vanhempien luo ja sunnuntaina määränpää on Pittsburgh, PA. Sieltä Chicagoon pariksi päiväksi. Sitten Kansasin bbq herkuttelujen siivittämänä (oho, tuota sanaa piti tavata hetken...meniköhän oikein?) Coloradoon ja Utahiin luonnonpuistoilemaan. Kunhan nyt päästäisiin vaan liikeelle! Phill odottelee yhtä tärkeää paperia, jonka voi antaa vain tietty ihminen, joka on tietenkin lomalla torstaihin asti.


Ei ole mikään urbaani legenda, että USA:ssa varoitetaan ihan kaikesta mahdollisesta ja ennen jokaista mahdollista aktiviteettiä pitää myös allekirjoittaa vastuuvapautus waiveri. Meidän vuokrasopimukseenkin liittyi valtava määrä varoituksia ja waivereita. Nämä kuvat olen napannut reissuiltamme ja lisää vastaavia kuvia minulla on yhden kansiollisen verran. Hotellihuoneen internet on t.o.d.e.l.l.a. hidas, joten en valitettavasti saa ladattua kuvia yhtään isompina.

Huomaa alin!