Matkustaminen on teniikkalaji

Minulla on ollut älypuhelin vasta hiemän päälle kaksi vuotta, mutta nyt jo alkaa ihmetyttämään, miten matkustaminen oikein sujui ilman nettiä ja karttapalveluita. Ajatus paperikartan sujauttamisesta kassiin tuntuu muinaiselta ja naurattaa. Mutta vasta hetki sittenhän minä sompailin pitkin Eurooppaa ja USA:ta joko arpapelillä tai iso taitettava kartta kädessäni. Ja olenhan minä oikeasti niinkin vanha, että kännykkä saapui jokapäiväiseen elämääni vasta viisitoista vuotta täytettyäni (perheelläni oli tosin tätä aiemmin valtavan kokoinen motorolan NMT) ja aktiivinen sähköposteilu ja netissä hengaaminen tuli kuvioihin vieläkin myöhemmin.

Meillä ei ole autossa GPS-laitetta, mutta molempien puhelimesta löytyvät Googlen karttapalvelut. Niiden avulla tuntuu turvalliselta seikkailla maan halki. Tunnustan muutenkin olevani Google mapsin suurkuluttaja. Reittiohjeiden lisäksi olen tutustunut Googlen avulla tulevaan naapuristooni, etsinyt kahviloita ja ravintoiloita ja esim. viimeksi tänään etsin itselleni kivalta vaikuttavan juoksulenkin täällä Grotonissa. Tienäkymän avulla sain jopa varmistettua, että lenkkini varrelta löytyivät turvalliset jalkakäytävät ja suojatiet, tämä kun tuntuu olevan aika autoilupainoitteista aluetta. Sitä kartta ei tosin näyttänyt, että lenkkini varrella oli pelkästään ylä- ja alamäkiä. Jaloissa tuntuu...

Kännykän ja internetin lisäksi minulla on toinen, hieman tuoreempi, tekninen matkakaveri: Kindle Fire. Sain Kindle:n joululahjaksi Phillin vanhemmilta ja olen aivan myyty. Olin pitkään sähköisiä lukulaitteita vastaan, mutta ensimmäinen ilta kindle:n kanssa mullisti maailmani ja käänsi uppiniskaisen pääni. Se on niin kätevä! Etenkin matkustaessa on kiva, kun monta kirjaa kulkee pienessä paketissa. Halutessaan siihen voi ladata myös pelejä (ja mitä ties appseja) ja jos käytössä on langaton netti, sillä voi surfailla netissä ja katsella TV-ohjelmia tai elokuvia. Hankin itselleni Amazon Prime jäsenyyden, jolla saan aika kattavan kirjaston videoita ja kirjoja joko ihan ilmaiseksi tai pientä maksua vastaan.

Luin hetki sitten Elle-lehdestä, että johonkin kyselyyn vastanneista amerikkalaisista 20% ilmoitti käyttäneensä älypuhelintaan seksin aikana. En ole ihan varma haluanko edes tietää, miten tämä on mahdollista. Vieläkin useampi ilmoitti käyttäneensä nettiä/puhelinta autoa ajaessaan. USA:ssa tapahtuu valtavasti onnettomuuksia, joiden syynä on kännykän räplääminen. Se on minusta aivan turhaa ja surullista. En ole ikinä eläissäni lähettänyt tekstiviestiä ajaessani. Olen tosin soittanut puheluita tai vastannut puhelimeen, jos on ollut pakko. Uudessa autossa on onneksi bluetooth, jonka käyttäminen ei eroa juurikaan vieruskaverin kanssa juttelemisesta. Tekstiviestit ja facebook saavat edelleenkin odottaa perille pääsyä.

Käytän paljon nettiä ja sosiaalista mediaa, mutta asetan oikeat ihmiskontaktit kuitenkin aina ykköseksi. Käytän kännykkää mielelläni hyvän baarin tai ravintolan etsimiseen ja saatan jopa jakaa hyvän löydön facebookin check in-palvelun avulla. Tämän jälkeen kännykkä sujahtaa kuitenkin kassiin ja tulee esille ainoastaan siinä tapauksessa, että jään yksin. Tästäkin tavasta voisi tosin opetella eroon. Voisihan sitä kännykän sijaan katsella hetken vaikka ympärilleen. People watching on kuitenkin yhä edelleen yksi lempiharrastuksistani.

Tekniikka on kivaa ja hyödyllistä, joissain tapauksissa jopa välttämätöntä. Pidän tekniikka ystävänä, jota ei kuitenkaan saa päästää niskan päälle. Jos Google mapsit pettävät, kurvataan huoltsikalle ja ostetaan paperinen kartta. Ja jos netti ei toimi, pidetään pieni tauko sosiaalisesta mediasta ja informaatiotulvasta (tai etsitään nettikahvila). Ilman kännykkää on orpo olo, mutta kertaakaan se ei vielä ole estänyt päivän etenemistä. Ja Phill on kännykkänsä kanssa sellainen hulttio, etten huolestu enää yhtään, jos en saa häntä heti kiinni. Sillä on kuitenkin akku loppu... En minä kaikista teknisistä vempaimistani kuitenkaan vapaaehtoisesti luopuisi. Ne ovat osa elämääni ja tätä aikaa. Ja voin luvata, että tämä on vasta alkusoittoa. Tulevaisuudessa meille 2010-luvun ihmisille  hihitellään uusien kiiltävien laitteiden keskellä.

Suomalaista tekniikkaa?

Kummalista, että tässä Mission Viejo:n kyltissä mainitaan seinille piirtely, muttei kännykkää