tiistai 3. syyskuuta 2013

Sadepäivä menee vaikka päällään seisoen

Rankkasateet yllättivät tämän Labor Day:n viettäjän. Vettä tuli taivaan täydeltä ja tylsyys iski. Edes Kisu ei tahtonut leikkiä kanssani. Tuijotti vain pitkään ja haukotteli, kun touhusin sen lelujen kanssa.




Puolenpäivän aikoihin minulle tuli aivan hirveä himo liikkua. Sali oli kiinni, ulkona ei voinut juosta (uida olisi ehkä voinutkin...), joogatreenin olin tehnyt jo aamulla ja kotijumppa ei huvittanut. Päätinpä sitten opetella seisomaan päälläni. Siis ihan oikeasti.

Miksi? En tiedä, teki vaan mieli. Etsin youtube:sta päälläseisontavideon ja aloin harjoittelemaan. Ohje oli oikeastaan aika hyvä ja heti ensimmäisellä yrittämällä pääsin asentoon, jossa jalkani lepäsivät käsivarsien päällä.



Seuraavaksi vatsalihakset käyttöön ja sykköröksi ilmaan keikkumaan.



Ja sitten olisi pitänyt saada jalat suoriksi ja pysyä siellä hienosti ojennettuna. Noh, se jääköön toiselle kertaa. Sain kyllä jalat pari kertaa oikenemaan - ja tulin ryminällä kuperkeikan kautta alas. Tässä vaiheessa touhujani suu auki katsellut Kisu juoksi komeroon nukkumaan ja rakas mieheni ehdotti, että harjoittelisin päällä seisontaa vain silloin, kun hän on kotona. Ihan varmuuden vuoksi.

Mutta olipa kivaa! Voisi sadepäivän huonomminkin viettää. Illalla sade loppui ja päästiin jopa grillaamaan. Phillin tekemät hampparit on kyllä maailman parhaita! Ja arvatkaa mikä höyryää kupissa tänä aamuna? No, tietenkin pumpkin spice-kahvi.


Ei kommentteja:

Lähetä kommentti