Kalifornia-päivä

Sulje silmäsi ja ajattele Kaliforniaa. Mitkä kolme sanaa tulevat ensimmäisenä mieleesi?

Meri, ranta, palmut, aurinko, surffaus, jooga, vihermehut, kombucha, avocadot, sitrushedelmät, kalatacot, viinitarhat, pienpanimot, IPA, ruuhkat, flip flopit, boheemit ja rennot vaatteet, hipit, hipsterit, meksikolaiset vaikutteet, isot rantalaiturit, beach cruiser -pyörät, hiekka, aavikot, kaktukset, joshua puut, vuoret, lämpö, mäet ja kukkulat, liberaali politiikka...

Menikö edes muutama veikkauksistani oikein?

Oikeastihan Kalifornia on isompi kuin Suomi ja tänne mahtuu jos minkälaista meininkiä ja maisemaa piilaaksosta maaseudun, aavikoiden ja vuorten kautta surffiparatiiseihin ja suurkaupunkeihin. Stereotyyppisten mielikuvien Kalifornia sijoittuu usein kuitenkin etelän varakkaille rannoille ja elokuvien kulisseihin.

Olen asunut San Diegossa nyt melkein viisi vuotta ja tunnen olevani täällä aivan kotonani, niin henkisesti kuin fyysisestikin. Asuinympäristöni vaikuttaa elämääni ja elämänasenteeseeni monella tavalla, mutta jos ihan totta puhutaan, en vietä juuri koskaan rantapäiviä ja olen surffanut tasan kaksi kertaa. Kerran kaksi vuotta sitten ja toisen kerran viime sunnuntaina.

Sunnuntai oli kaikkineen todellinen Kalifornia-päivä ja aivan mahtava sellainen. Vietin käytännössä koko päivän rannalla surffaten, hengaillen ja joogaten. Ja taas kerran mietin, miksi tätä ei tule tehtyä useammin, kun kerran puitteet rantailuun ovat täydelliset. 

Ei minusta elämäntapasurffaajaa saa enää tässä vaiheessa väännettyä, mutta vitsit, oli se kyllä kivaa! Jos vaikka ottaisi tavoitteeksi surffata seuraavan kerran hieman aiemmin kuin kahden vuoden päästä. Ehkäpä jopa vielä toisen kerran tänä kesänä.

Kyllä tämä Kalifornia on oikeasti aika mainio paikka asustaa!

Kuvista kiitos Minnalle ja Juhalle!

Juhannusmunat ja -soutelut

Olen viettänyt juhannusta viimeksi vuonna 2006. Yksitoista juhannuksetonta vuotta sekä viime vuosien keskikesän lumienkelit ja kaatosateet ovat tehneet tehtävänsä enkä osaa enää edes oikein kaivata juhannusta. Löytyisihän täältä maailmaltakin toki paikallisten Suomi-seurojen järjestämiä juhannusjuhlia, mutta omassa mielessäni keskikesän juhla kuuluu niin tiiviisti pohjolan yöttömään yöhön, etteivät mitkään korvikkeet tule kuuloonkaan.

Tämä perjantai kului siis ihan normisti töissä, mutta ujutinpa silti päivääni pari juhannuksellista elementtiä.

Juhannus ei ole juhannus ilman soutuvenettä. Paremman puutteessa kävin salilla soutelemassa ja pelaamassa kalapeliä. Laineiden liplatus ja kuikan huuto vain puuttuivat.

Salin jälkeen nautin hieman viiniä, juhannus(pääsiäis)munan, mansikoita ja kirsikoita. Siinähän ne tärkeimmät.

Koivuja meiltä ei löydy, mutta jacarandat kukkivat kauniisti

Ihanaa juhannusta Suomeen! Nauttikaa keskiyön auringosta, jos ja kun se sattuu pilkahtamaan!

Murphyn laki

Sunnuntain ja maanantain välisenä yönä kuuntelin palohälyttimen patterin loppumisesta johtuvaa piippailua ja mietin, miksi patteri loppuu aina yöllä. Hälytin piippasi noin minuuntin välein ja herätti minut ihanasta unestani. En löytänyt uutta patteria pimeässä ja puolinukuksissa, joten päätin ottaa riskin ja poistaa patterin hälyttimestä kokonaan. Mutta tämäpä ei auttanut mitään: Hälytin on kytketty patterin lisäksi myös verkkovirtaan. Piippailu jatkui ja uhkasi mielenterveyttäni. Viimeisenä oljenkortena päätin kokeilla edellisessä kodissa tepsinyttä kikkaa ja painoin hälyttimen testinappulaa. Painoin hieman liian pitkään ja herätin samalla ainakin Phillin ja todennäköisesti myös naapurit. Hälytin ujelsi hetken ja jatkoi sitten epäsäännöllisen säännöllistä piippailuaan. Minulta meinasi päästä itku, mutta Phill otti tilanteen haltuun. Miehellä oli laatikossa salainen patterikokoelma ja ongelma oli sillä korjattu.

Mutta tuo kaikki oli hyvin pientä. Kävi meinaan niin, että eräänä kauniina aamuna heräsimme puoli viideltä sanomaan taas kerran hyvästejä Phillin lähtiessä merille. En saanut enää unen päästä kiinni, joten päätin vetää kello viiden aamutreenin. Treenin jälkeen minulla oli hyvin aikaa vielä rauhalliseen suihkuun ja aamupuuhasteluun, kunnes tietoisuuteni valtasi vessasta kuuluva tip, tip, tip.

Tarkistin suihkun ja hanat hölmistyneenä ja ihmettelin märkää lattiaa. Kun nostin katseeni kattoa kohti, näin kolme tiputtelevaa vesikuplaa. Apua! Siis ihan oikeastiko meillä on vesivahinko ja siis ihan oikeastiko noin tunti sen jälkeen kun Phill lähti ja noin kymmenenminuuttia ennen kuin minun olisi lähdettävä? No tietenkin, silloinhan kaikki katastrofit aina tapahtuvat.

Soitin yläkerran naapurille, joka on myös HOA:n puheenjohtaja, mutta puhelu meni vastaajaan. Seuraavaksi juoksin ulos sulkemaan veden koko talolta (ja ansaitsin taas vuoden naapuri pisteitä), lähetin pahoittelevan sähköpostin naapureille ja soitin Phillin paatille, jonka tiesin olevan vielä maissa. En soita ikinä Phillille töihin, joten Phill tiesi samantien, että nyt on jotain pielessä. Kaikeksi onneksi Phill pystyi soittamaan puolestani putkimiehelle, sillä minun oli pakko mennä pariksi tunniksi töihin ja olin jo reippaasti myöhässä.

Pääsin lähtemään töistä puoli kymmeneltä ja siirryin kotiin odottelemaan putkimiestä. Sain myös yhteyden naapuriini ja HOA:n puheenjohtajaan, joka päätti tehdä etäpäivän ja pysyä kuulolla. Onnea on ihana naapuri!

Putkimies saapui aikanaan ja teki kylpyhuonen kattoon jäätävän kokoisen reiän. Vuoto löytyi ja korjattiin ja työ laskutettiin suoraan HOA:lta. Tässä vaiheessa ei ollut vielä kuitenkaan syytä juhlaan, sillä katossa oli iso ja märkä reikä, joka piti saada kuivaksi niin nopeasti kuin mahdollista. Naapurini auttoi minua etsimään firman, joka voisi tulla avuksi vielä samana iltana ja lähettää laskun suoraan HOA:lle. lllalla olin aivan totaalisen uupunut ja nukahdin samantien kuivauslaitteen seesteiseen pauhuun.

Seuraavana päivänä sain taas vieraita, sillä ennen isompia purkutöitä piti testata, onko meillä asbestosta. Ei onneksi ollut ja kuvittelin, että lauantaina pääsisin jo eroon kuivurista sekä kodin saunamaisesta ilmapiiristä ja voisimme aloittaa purkutyöt.

Noh, eipä mennyt lauantaikaan ihan putkeen. Minulta hajosi meinaan auto. Se ei käynnisty, ei sitten millään. Virrat menevät kyllä päälle, joten kyse on tuskin akusta, mutta itse mottori ei anna edes pientä lupausta käynnistymisestä. Meinasi päästä taas itku kun autosta ei kuulunut pihaustakaan ja minun piti olla puolentunnin päästä pitämässä kesälukukauden ensimmäistä oppituntia. Onneksi on Uber ja taito kerätä itseni tiukanpaikan tullen.

Lauantaina selvisi myös, että drywall tyyppi ei kerkeä paikalle ennen kuin maanantaina ja minä en puolestani voi olla maanantaina poissa töistä. Joten kuivuri on yhä edelleen päällä ja kylpyhuoneen katon purku- ja korjaustyöt pääsevät alkamaan aikaisintaan tiistaina. Sama pätee myös autoon.

Huokaus. Syvä huokaus. Jos ja kun kaikki on taas joskus kunnossa, voitaisiinko sopia, että ei hetkeen sattuisi yhtään mitään. Ainakaan ennen kuin Phill tulee taas kotiin.

Sunnuntai 10.6.

Herään tänäänkin seitsemältä ja kissat ovat sitä mieltä, että ruokaa pitäisi saada heti. Ruokin kissat, mutta palaan sänkyyn vielä hetkeksi löhöilemään. Phill nukkuu edelleen univelkojaan pois.

Puoli kahdeksalta päätän nousta ylös. Väsyneet lihakset ja tukkoinen selkä huutavat aamujoogan perään. Teen kehoa ja mieltä hellivän joogaharjoituksen, juon kupillisen rooibos teetä ja syön omenan maapähkinävoin kera.

Phill herää yhdeksältä, mutta löhöilemme yhdessä vielä hetken. Mietimme tulevan päivän puuhia ja päädymme laiskan aktiiviseen sunnuntaihin.

Biksut, hame ja teeppari päälle. Valitsen ikivanhasta bikinikokoelmastani raitabikinit ja huomaan, että joku (kissa) on käynyt pureksimassa nyörin poikki. Se niistä biksuista... Mutta ehkäpä oli jo aikakin luopua näistä kymmenen vuotta vanhoista H&M:n yksilöistä. Löytyy minulta onneksi aika monet muutkin bikinit.

Pyrähdämme alkajaisiksi North Parkiin, noukimme Nomadista bagelit hummuksella ja tomaatilla matkaan ja suuntaamme kohti San Diegon pohjoispuolella sijaitsevaa Encinitasta. Käymme ensin kasvitieteellisessä puutarhassa (botanical garden) rauhoittumassa "luonnon" helmassa, ihastelemassa kasveja ja sanomassa heippa kilpparikavereille. Meillä on puutarhaan kausiliput, sillä joku varakas kasvien ja militaryn ystävä on tehnyt lahjoituksillaan kausilipusta todella edullisen.

Banaanitietoutta kaikelle kansalle

Puutarhan jälkeen lähdemme niin ikään Encinitaksessa sijaitsevalle Moonlight beachille. Emme ole käyneet tällä rannalla ennen, sillä San Diegossa ja lähikaupungeissa riittää rantoja joka lähtöön. Parkkipaikan löytäminen on täälläkin työlästä, mutta itse ranta on ihan jees. Käymme hyppimässä aalloissa ja heittelemme frisbeeta. Lopuksi lekottelemme auringossa ja annamme uikkareiden kuivua. Olen joka kesä ihan totaalinen seepra, sillä vietän huomattaasti enemmän aikaa urheiluvaatteet kuin bikinit päällä. Vaikka eletäänkin vasta kesäkuun alkua, olen hankkinut itselleni jo sen verran selkeät rajat, että tämäkin kesä taitaa olla menetetty. Oh well, en minä taida olla auringonottajatyyppiä.

Kun nälkä alkaa taas iskemään, lähdemme ajelemaan takaisin San Diegoa kohti. Haemme ruokaa Big Front Doorista ja käymme ruokaostoksilla Whole Foodsissa ja Stehly Farmsilla.

Kotona hyppään ensimmäiseksi suihkuun, sillä haluan päästä eroon ihoani kuorruttavasta hiekka ja aurinkorasvakerroksesta. Ostin meille aiempaa luonnonmukaisempaa aurinkovoidetta, joka hoitaa kyllä tehtävänsä ihailtavasti, mutta pysyy iholla hieman turhankin hyvin. Tämä aurinkovoide ei lähde mihinkään pelkällä saippualla vaan vaati poistuakseen joko öljyä tai ihovoidetta.

Suihkun raikkaana on hyvä aloittaa illallisen valmistelu, vaikka itse illallisaikaan onkin vielä monta tuntia. Phillillä ei ole ollut viimeaikoina aikaa olla hullu (ja hullun taitava) kokki, mutta tänään meillä ei ole kiire minnekään. Lupaudun apukokiksi, teen meille sangriaa ja pesen samalla pyykkiä.

Loppuiltapäivä ja alkuilta menevät rauhassa kokkaillen, sangriaa siemaillen ja kotihommia tehden. Phill ompelee underway uniformuunsa pari tarvittavaa merkkiä ja minä kirjoittelen blogia. Syömme herkullisen illallisen ja katselemme Better Call Saul -sarjaa. Grillattua lohta, itse marinoitua naudan lihaa, broccolinia, porkkanoita ja paprikoita. Nams!

Loppuillasta repäisemme ja varaamme heinäkuun lomalle kuumailmapallolennon. En malttaisi odottaa! Emme reissaa tänä vuonna kauaksi, mutta lomasta on silti tulossa mahtava. Pari päivää Catalina -saarella, kuumailmapallolento sekä säiden ja aikataulujen salliessa myös riippuliitoa ja minun etukäteis synttäriyllätys Phillille (jota en paljasta vielä edes suomeksi).

Vitsit mikä viikonloppu! Tähän kelpaa päättää viikko ja aloittaa taas uusi.

Lauantai 9.6.

Community collegen lukukausi loppui viikko sitten ja uusi alkaa vasta ensi viikolla, joten tänään saan nukkua. Tai siis saisin. Herään ensimmäisen kerran joskus viideltä ja torkun seitsemään asti. Olo on kuitenkin suht levännyt.

Aloitan päivän tällä treenillä. Monien tämän viikkoisten treenieni lailla tämäkään ei kestä kahtakymmentä minuuttia kauempaa, mutta kyllä tuntuu! Ja kyllä herää. Huomenta!

Treenin jälkeen käyn suihkussa, siistin kotia ja syön kourallisen pähkinöitä ja greipin. On oikeasti jo nälkä, mutta aikomukseni on syödä varsinainen aamupala yhdessä Phillin kanssa.

Käyn viemässä roskat ja totean, että tästä on tulossa kuuma päivä. June gloom taitaa olla jo ohi. Possu nauttii avoimesta ikkunasta ja lintujen bongailusta ja minä selailen nettiä piparminttuteetä hörppien. Rauhalliset viikonloppuaamut ovat parasta.

Phill tulee kotiin puoli kymmeneltä aamupalan kanssa. Muista Dos Palmas, jos haluat täydellisen aamupalavoikkarin ja satut olemaan Normal Heightsin hoodeilla San Diegossa.

Aamupalan jälkeen otamme Uberin satamaan Waterfront Parkiin. Puistossa järjestetään tänä viikonloppuna taidefestivaalit. Kierrämme kaikki kojut ja löydämme uusia kivoja printtejä seiniämme koristamaan. Lopuksi eksymme juoma-alueelle ja juomme lasilliset viiniä.

Taidefestareiden jälkeen arvomme hetken, mitä tekisimme seuraavaksi. Päätämme lähteä Mission Valleyn ostoskeskukseen syömään ja elokuviin. Syömme Tender Greenissä salaatit ja käymme katsomassa Deadpool kakkosen. Elokuvan jälkeen käymme mittauttamassa nimettömämme, sillä aiomme hankkia itsellemme/toisillimme silikonsormukset. Phill menetti pari kuukautta sitten melkein sormensa sormuksesta aiheutuneessa työtapaturmassa ja minäkin olen haikaillut jo pitkään saliystävällisen sormuksen perään. Piipahdan myöskin pikaisesti Nordstrom rack kaupassa ja löydän iteselleni valkoisen perustopin ja Nike:n kevyen pitkähihaisen.

San Diegon ostoskeskuksista lähes kaikki ovat tällaisia ulko-ostoskeskuksia

Sitten onkin ottaa taas Uber alle ja suunnata downtowniin. Tapaamme ystäväpariskuntamme Werewolf -ravintolassa ja päätämme pitää black bean burger maistiaiset. Ensin syömme puoliksi papuburgerin Werewolfissa ja sitten parin korttelin päässä sijaitsevassa Neighborhood -ravintolassa. Tehtävämme on selvittää, kumman ravintolan burger on parempi. Werewolf voittaa, mutta kummatkin ovat hyviä. Burgereiden päälle innostumme kokeilemaan vuokrattavia sähköpotkulautoja (joita ei siis tarvitse liikuttaa potkimalla) ja toteamme niiden olevan yllättävän nopeita. Selviämme ilman ihmisvahinkoja, mutta minulla hajoaa ihan normisti kävelessä sandaali. Konkkaan lopun matkaa kuin hevonen, sillä downtownin kadut eivät houkuta paljain jaloin kävelemiseen.

Saamme ystäviltämme kyydin kotiin ja ovella odottaa kaksi nälkäistä kissaa. Katselemme jakson Brooklyn 99 -sarjaa, kunnes Phill nukahtaa töissä vietetyn yön sekä aktiivisen päivän väsyttämänä sohvalle. Minuakin alkaa jo väsyttämään, mutten raaski mennä ihan vielä nukkumaan. Haluan nauttia vielä hetken tästä ihanasta vapaasta lauantaista.

Perjantai 8.6.

Herätys on tänäänkin aikaisin, vartin yli viisi tarkalleen sanoen. En saa enää unenpäästä kiinni ja tunnen oloni epämääräisen kärttyisäksi. Päätän aloittaa aamun joogalla ja positiivisilla ajatuksilla. Jooga auttaa hetkeksi, mutta töihin kiirehtiessäni alkaa taas ärsyttämään. Typerä hitaasti ajava kanssa-autoilija, typerät liikennevalot, typerä silmiä häikäisevä aurinko. Jep, näinkin suuria ärsytyksen aiheita.

Kaksi Tardista, eli tässä tapauksessa pientä katukirjastoa

Saavun töihin puoli kahdeksaksi, sillä olen luvannut tehdä ekstrapitkän päivän. Aamu alkaa onneksi todella hiljakseen ja kerkiän tekemään vaikka ja mitä ennen ensimmäisen lapsen saapumista. Koulussa on tänään jännä päivä, sillä juhlimme koulun vanhimpien "valmistujaisia". Viime vuonna valmistumisvuorossa oli minun ryhmäni, mutta tällä kertaa saamme olla pienten kanssa yleisön puolella. Seremonia ei kestä kauaa ja pienet jaksavat hurrata suurille idoleilleen hienosti. Sitten juhlitaan ja herkutellaan.

Aamu menee vauhdilla ja pian onkin lounastaukoni vuoro. Söin lounaan jo lasten kanssa ja päätän viettää taukoni tänäänkin auringossa lekotellen ja podcasteja kuunnellen. Lounastaukoni jälkeen vietän tunnin hiljaisessa luokkahuoneessa. Kaikki nukkuvat sikeästi. Minuakin nukuttaisi jos AC ei pauhaisi ihan täysillä.

Pääsen kotiin viideltä ja mietin, mitä seuraavaksi. Olin ajatellut mennä suoraan töistä salille, mutta upea ilma ei houkuttele ajelemaan sisätiloihin treenaamaan. Päätän siis sunnata kotiin ja mennä juoksemaan. Juoksen seitsemän kilometrin lenkin aurinkoisessa ja lämpimässä illassa ja teen päälle pienen lihaskuntopiirin. Jalat ovat raskaat, mutta mieli ja hengitys kevyttä. Hymyilyttää, kun muistan olleeni aamulla huonolla tuulella.

Syön illalliseksi tänään linssikasviskeittoa ja Vasa:n näkkileipää tillijuuston kera. Phillillä on duty-päivä enkä ole sopinut illaksi mitään ohjelmaa. Tekee mieli vain olla ja ladata akkuja. Katselen telkasta pelkkää hömppää ja tilaan Phillille hääpäivälahjan. Myöhemmin illalla päätän tehdä vielä "banaanijätskiä", eli heitän jäisiä banaaninpaloja, ruokalusikallisen rahkaa ja pikkuisen ripauksen kaakaojauhetta tehosekoittimeen.

Villi perjantai-ilta Veeran malliin. Mutta juuri näin on hyvä. Aamuisesta kärttyisyydestä ei ole enää edes muistoa jäljellä ja innostus ihan oikeasta kahden päivän viikonlopusta kuplii vatsanpohjassa. Tästä se alkaa!

Torstai 7.6.

Tänäänkin pärähtää heti viideltä. Phill torkuttaa ja minä olen taatusti hereillä. Nukahdan kuitenkin uudelleen ja nukun pari hetkeä kuuteen asti. Tänään ei ole aikaa aamutreeneille, sillä menen normivuorooni töihin jo puoli kahdeksaksi. Teen pikaiset aamutoimet, syön kananmunia, avocadoa ja omenan ja lähden töihin jota kuinkin ajoissa.

Töissä päivä alkaa jääkaapin sulatusoperaatiolla. Meillä on luokkahuoneessa pieni jääkaappi, jonka pakastinlokero on kerännyt kuukausien saatossa paksun jääkerroksen eikä työparini meinannut saada eilen illalla kaapin ovea enää kiinni. Lupasin tuoda mukanani kylmälaukun ja laittaa jääkaapin heti aamusta sulamaan. Muuten töissä ei tapahdu tänään mitään ihmeitä ja saattaa jopa olla viikon kiireettömin päivä. Aurinko paistaa pilvettömältä taivaalta ja on juuri sopivan lämmin. Kesäkuussa, eli June gloomin aikaan, se ei ole mikään itsestäänselvyys. Vietän taukoni tänään ulkona rentoillen ja podcasteja kuunnellen.

Onpa ihana päästä lähtemään kotiin jo neljältä. Ihan siinäkin tapauksessa, että tänään ohjelmassa on siivousta. Vaikken siivoamisesta suuresti nautikaan, on puhdas koti aina hymyn paikka.

Phill on vielä töissä, joten päätän vaihtaa leggarit päälle ja helliä väsynyttä kroppaani joogalla. Kun olo alkaa olemaan sopivan zen, päättää Kisu murtautua takkaan ja tassutella sen jälkeen juuri pesemilläni lattioilla. Jahtaan kissan syliin ärräpäiden saattelemana ja pesen hyvin vastahankaisen kissan tassut. Sen jälkeen pesen kylpyhuoneen ja lattiat. Voi elämä! Jooga round 2 tulee entistäkin enemmän tarpeeseen.

Phill soittaa ja kertoo olevansa matkalla kotiin. Hyppään suihkuun, laitan pyykkikoneen päälle ja hoidan meille illallista pöytään. Mietimme viikonlopun puuhia ja suunnittelemme hetken heinäkuun minilomaamme. Saamme viettää tänäkin vuonna hääpäiväämme yhdessä. Aika luksusta!

Joku oli parkeerannut dinosauruksensa kouluun tullessaan.

Huomenna on edessä todella kiireinen ja pitkä päivä, mutta ennen kaikkea perjantai. Torstai on toivoa täynnä.

Keskiikko 6.6.

Huomentaaa! No nyt on energiaa! Menin nukkumaan ennen kymmentä ja heräsin ilman kelloa jo ennen kuutta. Possu pomppaa päälleni ja alkaa puskemaan märkää nenää leukani alle. Aamurapsutukset, kissojen aamupala ja sitten treeni. Treenaan tänäänkin Relentless Jake:n kanssa. Tällä kertaa teen reilun puolen tunnin core tabatan, joka löytyy täältä.

Näihin minun treeneihin ei tarvita muuta kuin matto, miniolohuone ja kaksi henkilökohtaista valmentajaa (siis laiskottelijaa)

Tänäänkin töissä riittää vipinää, mutta keskiviikkokiire on aina jotenkin hallittavampaa kuin tiistaikiire. Ruokatauolla ajelen North City -kampukselle palauttamaan community collegen kevätlukukauden paperit. Hartioiltani putoaa neljän paperin myötä ainakin viisi kiloa ylimääräistä painoa. Muistan vieläkin elävästi, kuinka stressaantunut olin näiden samojen papereiden kanssa vuosi sitten. Nyt onneksi jo tiedän, mitä minulta odotetaan ja osaan ennakkoida. Tiedän myöskin sen, että admin naiseni on hieman eriskummallinen tyyppi, joka olettaa aina pahinta ja aiheuttaa minullekin harmaita hiuksia aivan turhaan. Mutta nyt on taas hetkeksi valmista! Juhlistan tilannetta sitruunalla ja cayenne pippurilla maustetulla omenasiiderietikkajuomalla. Pitää pöpöt kurissa (ja kuulostaa aivan karmealta).

Pääsen jälleen kerran kotiin viideltä ja suuntaan suoraan kotiin.  Ei mene kauaankaan kun Phillkin on jo kotimatkalla. Pohdimme hetken illan suunnitelmia ja päätämme lähteä kävelylle ja hakea ruokaa Stehly Farms marketista. Valitsen itselleni vegaanisen portobello philly sandwichin ja Phill aasialaisen nuudelisalaatin.

Syömme ja katselemme pari jaksoa Barry -sarjaa HBO:lta. Juomme samalla lasilliset rose-viiniä, sillä rose kuuluu kesään. Nautin sohvaseurasta ja yritän välttää ajatusten lipsumista tulevaan. Ihan kohta edessä on pitkä kommennus ja tiedän ikävöiväni kaikkein eniten juuri näitä tavallisia arki-iltoja.

Loppuilta kuluu meillä kummallakin omien puuhien parissa. Minä kirjoittelen blogia ja Phill pelaa tietokonepelejä. Näin yhdeksän jälkeen väsyttää jo siihen malliin, että tänäänkin saattaa olla jotain saumaa mennä ajoissa nukkumaan.

Tiistai 5.6.

Koska nukkuminen on yliarvostettua, heräämme Phillin herätyskelloon jo viideltä. Minä torkun koiranunta kuuteen asti, mutta olo ei tunnu kovinkaan levänneeltä. Kympiltä unille meno jäi taas kerran haaveeksi.

Ruokin kissat joka aamu metsästystyylillä, eli heittelen osan papanoista jahdattavaksi, piilotan muutamia sinne tänne olohuoneeseen ja kaadan loput ruokakippoihin. Crazy cat lady tässä hei!

Kun kissat ovat kylläisiä saan ympärilleni sen verran tilaa, että pääsen treenaamaan. Tänään riehun yhdessä Relentless Jake:n kanssa. Tämän 20 min HIIT-treenin jälkeen näytän siltä kuin olisin kävellyt kaatosateessa ja voin vihdoinkin sanoa olevani hereillä. Relentless Jake on YouTube treenareiden aatelia. Suosittelen tsekkaamaan!

Työpäivä on todella kiireinen ihan alusta loppuun asti. Ainoat hengähdyshetket ovat ruokatauko ja lasten päiväuniaika. En ole ilmeisesti ainoa, joka kokee juosseensa koko aamun pää kolmantena jalkana, sillä lapsiakin nukuttaa hyvin. Söin tänään samaan aikaan lasten kanssa ja päätän käyttää ruokataukoni ruokaostoksiin. Kävelen North Parkin Barons-kauppaan ja ostan ison kasan vihanneksia sekä banaaneita ja mustikoita. Tekisi mieli ostaa myös Nomadin bageleita, mutta ne ovat päässeet jo loppumaan.

Vaikka tänään onkin ollut kiire koko päivän, tuntuu työpäivä pitkältä. Viimeinen tunti matelee extra-hitaasti, vaikka saammekin viettää sen aurinkoisella leikkikentällä. Vihdoin kello on kuitenkin viisi ja pääsen lähtemään. En mene kuitenkaan suoraan kotiin, vaan ajelen Home Depotiin ostamaan kukkaruukkuja. Yritän välttää turhaa ajelua ruuhka-aikoihin, mutta joskus on vain helpompi mennä suoraan töistä.

Saavun kotiin hieman kuuden jälkeen ja alan heti kokkauspuuhiin. Musiikit täysille ja vihannekset paistumaan. Teen tomaattista quinoa kasvispataa, resepti suoraan omasta päästä ja joka kerta hieman erilainen.

Padan muhiessa viimeistelen vielä community collegen paperihommat ja printtailen viimeiset versiot ulos. Ah, tämä tuntuu joka kerta yhtä hyvältä! Huomenna kiikutan paperit collegelle ja kevätlukukausi on pulkassa.

Sitten onkin aika aloittaa ansaittu rentoilu. Phillillä on tänään duty-päivä, mutta onneksi sohvalta löytyy lisäkseni kaksi hellyyden kipeää kissaa. Tulisikohan tänään mentyä nukkumaan ajoissa?

P.S. Blogin Facebook-sivulla kyseltiin tuorepuuroreseptini perään, joten tässä tulee. En yleensä mittaile ainesosia kovinkaan tarkasti, joten määrät ovat aika summittaisia

Anna tekeytyä jääkaapissa yön yli

(vajaa) 1 cup maitoa
3/4 cup kaurahiutaleita
1 rkl rahkaa tai kreikkalaista jogurttia
1 rkl chia siemeniä
loraus hunajaa

Seuraavana päivänä lisään puuron joukkoon ruokalusikallisen mantelivoita sekä hedelmiä tai marjoja.

Maanantai 4.6

Taas on aika lähteä viikoksi Veeran matkaan. Edellisestä kerrasta onkin jo hieman aikaa, vaikka toisaalta tuntuukin, että ihan eilenhän se joulu vasta oli

Maanantaiaamu alkaa puoli kuudelta kun Phillin kello pärähtää ensimmäisen kerran. Olo on kumman virkeä, mutta loikoilen silti vielä hetken sängyssä. Kuudelta kiskon lenkkarit jalkaan ja lähden lenkille lämpimään, mutta pilviseen aamuun. Kaduilla on tyhjää ja juoksu kulkee eilisten herkutteluiden voimalla todella keveästi. Juoksen viiden kilometrin lenkin ja siihen päälle muutaman sprintin ja puiston portaat ylös alas kymmenen kertaa.

Suihku ja aamupalaksi yön yli muhinutta tuorepuuroa mustikoiden ja mantelivoin kanssa. Nams! Luen hetken aikaa uutisia ja selailen facebookia. Näyttäisi siltä, että eiliset maastopalot ovat sammuneet eikä ilmassakaan tuoksunut enää savu.

Menen tällä viikolla töihin vasta puoli ysiin normaalin puoli kasin sijaan. Yksi iltapäiväopettajista on lomalla ja lupasin vaihtaa vuoroani myöhäisemmäksi. Työaamu on kiireinen ja hujahtaa ohi vauhdilla. Vietämme paljon aikaa ulkona matoja ja etanoita tutkien, taiteillen, leikkien, musisoiden ja lukien. Lounastauolla kävelen läheiseen puistoon syömään salaattiani ja lekottelemaan auringossa.

Pääsen töistä viideltä ja ajelen suoraan kotiin viimeistelemään community collegen tuntikirjanpitoani. Community Collegen lukukausi päättyi lauantaina, mikä tarkoittaa loppukiriä paperihommien kanssa. Hommat sujuvat nyt neljän lukukauden jälkeen onneksi jo rutiinilla ja stressittömästi.

Phill tulee kotiin puoli seitsemän aikoihin ja päätämme lähteä Blind Lady Ale Houseen, eli toiseen olohuoneeseemme. Tilaamme oluet ja jaamme kirsikka chili pizzan. Vaihdamme päivän kuulumiset ja pelaamme korttia.

Kävelemme kotiin pimenevässä illassa ja päätämme katsoa vielä jakson Brooklyn 99 -sarjaa. Phill pesee pyykkiä ja minä sekoitteilen meille aamuksi tuorepuurot ja pakkaan lounaaksi salaattia. Tavoitteeni on mennä kymmeneltä nukkumaan, mutta juuri nyt näyttää siltä, että se jää todennäköisesti pelkäksi haaveeksi. En ole vieläkään keksinyt, mistä vuorokauteen saisi nipistettyä lisätunteja, ellei niitä nappaa itselleen yön tunneista.

Sukellusvenetreffit

Phill tuli perjantai-iltana kotiin noin kolmen viikon merireissun rydyttämänä. Jälleennäkeminen oli iloinen, mutta uhkasi jäädä lyhyeksi: Lauantaiksi napsahti heti duty-nakki, eli vuorokauden kestävä työvuoro, jonka aikana ei saa poistua laituria pidemmäksi. Yhteinen aika on tällä hetkellä niin rajallista, että siitä ei hukata hetkeäkään. Päätimme siis vetää hihasta kauan unohduksissa olleen ässän ja viettää treffi-illan sukellusveneellä.

Sukellusvenetreffeihimme kuuluu yleensä illallinen ja elokuva pikkiriikkisessä huoneessa, epämukavalla "sohvalla" aivan liian lähellä olevaa ruutua tuijottaen. Sukellusveneessä kaikki on hyvin kompahtia ja jossain vaiheessa iltaa totesinkin olosuhteiden muistuttavan lähinnä lentokoneen turistiluokkaa.

Mukanani tuoma ruoka oli kuitenkin hyvää, Ghostbusters sopivaa hömppää ja seura juuri sitä, mistä kolmen viikon ajan olin vain haaveillut.

Phill esitteli minulle onnellisena oman valtakuntansa, eli ruumisarkkua muistuttavan sänkynsä. Pitkällä miehellä on välillä vaikeuksia mahtua kolmessa kerroksessa oleviin minisänkyihin, mutta tällä kertaa kävi flaksi ja jalat mahtuvat sänkyyn ihan kokonaan. Testasin itsekin, miten yläsänkyyn kivutaan heilauttamalla jalat putkesta kiinni pitäen ja totesin sen olevan yllättäen helpompaa kuin sukellusveneen miljoonien tikkaiden kipuaminen. Edellisestä sukellusvenevierailusta on jo muutama vuosi aikaa ja sen kyllä huomasi. Olin aivan totaalisen ruosteessa ja jouduin vipeltämään kuin viimeistä päivää, jotten jäisi Phillistä jälkeen ja eksyisi sukellusvenlabyrinttiin.

Illan päätteeksi Phill saattoi minut pimeää laituria pitkin portille. Ilmassa tuoksui öinen meri, San Diegon downtownin pilvenpiirtäjien valot täplittivät vastarantaa ja merileijonat lauloivat meille serenadiaan. Ei tämä sukellusvene-elämä aina ideaalia ole, mutta kyllä dieselintuoksusta ja rautaputkista saa jotain romanttista aikaisiksi jos oikein yrittää.