Syyskuun hyvästejä ja alkuja

Facebookin muistot saivat minut jälleen kerran oivaltamaan jotain uutta syyskuusta: Sen lisäksi, että silloin alkaa opettajan uusi vuosi, on syyskuuhun kuulunut viimeisen kymmenen vuoden aikana monenmoisia hyvästejä ja uusia alkuja.

Kymmenen vuotta sitten olin saapunut hetki sitten Bostoniin ja heti syyskuussa tapasin myöskin Phillin. Apua, jo kymmenen vuotta sitten!?

Yhdeksän vuotta sitten palasin syyskuussa Bostonin ja Hawaijin jälkeen takaisin Suomeen viimeistelemään opintojani. Hyvästien sanominen oli rankkaa, vaikka toisaalta Jyväskylään olikin helppo palata tuttujen opintojen ja ihanien ystävien keskelle.

Kahdeksan vuotta sitten palasin jälleen kerran Suomeen Hawaijilla vietettyjen kolmen kuukauden jäljiltä. Muutin Järvenpäähän tuntematta sieltä ketään ja aloitin ekaa kertaa elämässäni työt lastentarhanopettajana.

Seitsemän vuotta sitten palasin, yllätys, yllätys, taas kerran Hawaijilta Suomeen. Sormessani kimmelsi uutukainen kihlasormus ja kotipaikaksi valikoitui seuraavaan kevääseen asti Helsinki.

Kuusi vuotta sitten muutimme Hawaijilta New Hampshireen. Olimme menneet heinäkuussa naumisiin ja intoilimme ekan yhteisen kodin sisustamisesta. Aloittelimme onnellisina yhteistä loppuelämäämme.

Viisi vuotta sitten emme muuttaneet tai lähteneet minnekään. Ah, miten ihanan tasapaksua.

Neljä vuotta sitten olikin sitten taas aika muuttaa. Tällä kertaa New Hampshiresta San Diegoon, missä olemmekin sitten viihtyneet jo hämmentävän pitkään ja älyttömän hyvin.

Jos siis noihin edellisiin syyskuisiin muutoksiin vertaa, ovat nämä tämän syksyiset elämäntilannemuutoksemme olleet loppujen lopuksi hyvin pieniä. Ja hyvä niin! Juuri nyt on ihan valtavan hyvä olla tällainen puolijämähtänyt arjen rakastaja ja jatkaa San Diego -juurien kasvattamista yhä syvemmälle Kalifornian multaan.