Kukkaräjähdys

Talven sateet ja viimepäivien helteet ovat räjäyttäneet vihdoinkin eteläisessä Kaliforniassa kyteneen kukkapommin. Aavikot ja luonnonniityt ovat valtoimenaan kukkia ja ennen niin ruskeat maisemat hehkuvat nyt vihreän eri sävyissä ja kaikissa sateenkaaren väreissä.

Olen vahdannut Anza Borregon kukkatiedotteita tiiviimmin kuin säätiedotusta ja odottanut täydellistä sunnuntaita kukkaketoretkellemme. Kärsivällisyyteni (jaa mikä...) palkittiin tänään kun löysin itseni hihkumasta ja hikoilemasta hyvin erinäköisellä aavikolla kuin noin vuosi sitten. Tämä näky ei katoa ihan hetkeen verkkokalvoiltani.

Anza Borregon aavikkopuisto sijaitsee San Diegon läänin "maaseudulla", Julianin, Ramonan ja San Ysabelin kainalossa. Sinne ajelee normioloissa meiltä reilut puolitoista tuntia, toinen toistaan kauniimpia tienpätkiä pitkin. Aamulla matkaan ei mennytkään juuri totuttua kauempaa, mutta iltapäivällä juutuimme ihan totaalisen seisoskeluruuhkaan, joka venytti kotimatkan noin kolmetuntiseksi. Onneksi masemat ja fiilis olivat kohdillaan. 

Ainoa mikä jäi ruuhkan takia harmittamaan, oli Ramonan kamelinmaitotilan (camel dairy farm) avoimien ovien päivän missaaminen. Pääsehän sinne toki joku toinenkin kerta, mutta vauvakamelit taitavat keritä kasvamaan tässä välissä jo huimasti. Näimme kuitenkin vilauksen kameleista tilan ohi ajallessa.  

Jos haluat ihastella Anza Borregon kukkia vielä tänä vuonna, kannattaa matkaan lähteä mahdollisimman pian. Kukinta on ns. rolling bloom, eli edellisten kuihtuessa alkaa jossain muualla taas kukkimaan. Loputtomasti tämä ei kuitenkaan kestä, sillä aavikon paahtava aurinko on jo kesäisen (tuskaisen) kuuma ja toukillakin on näin kevään kunniaksi nälkä. Visitor Centeristä, ja ainakin tänään myös Borrego Springsin keskustasta, sai ilmaisia vinkkejä ja karttoja tämän hetkisistä parhaista paikoista. Anza Borrego on muutenkin täysin ilmainen, sillä sitä ei ole rajattu porteilla eikä parkeeramisestakaan peritä maksua. 

Bonusvinkkinä mainittakoon, että en suosittele laittamaan jalkaan lempparikenkiä. Omien, onneksi jo entuudestaan rönttöisten, kenkieni kohtalo oli tämä:

Kylläpä teki hyvää taas luontoilla ja tuoksutella kukkia. Näiden luontoelämysten avulla jaksaa vielä pari viikkoa ennen kuin suuntaamme uusien ihmeiden pariin Zionin kansallispuistoon.

P.S. Kurkatkaapa vertailun vuoksi kuvia viime vuodelta täältä ja täältä . Oli meinaan aika paljon ruskeampaa...