Sivuteillä aavikolla

Vaikka perjantaina suupieleni olivatkin kääntyneet alaspäin viettävälle kestomutkalle, tuli tästä viikonlopusta loppujen lopuksi aivan mainio. Lauantaina töitten jälkeen kävimme lähibaarissa heittämässä tikkaa sekä pelaamassa shuffleboardia ja sunnuntaina seikkailimme kavereidemme Jeepin kyydissä Anza Borregon sivuteillä vesiputousta etsien.

Vesiputouksen sijaan löysimme kuivuneen joenuoman.

Muutamia toukka-armeijalta ja paahtavalta kuumuudelta pelastuneita villikukkia.

Palmuja, joiden luo oli mahdoton päästä. (Uskokaa pois, ei jäänyt yrityksestä kiinni!)

Kuolleen kalkkarokäärmeen.

Hyvän fiiliksen (mikä ei liity mitenkään tuohon kuolleeseen käärmeeseen).

Kuivuneen vesiputouksen 

Minulle ihan uudenlaisen seikkailun Jeepin kyydissä.

Puron ja lammen

Sammakkorakastavaiset.

Sekä liskon. Tai siis liskoja. Kymmenittäin liskoja. Puput eivät halunneet tällä kertaa kuvaan, mutta niitäkin näkyi muutamia.

Eipä voi siis valittaa. Pääsiäinen tai ei, tänään oli loistava päivä!

Kukkaräjähdys

Talven sateet ja viimepäivien helteet ovat räjäyttäneet vihdoinkin eteläisessä Kaliforniassa kyteneen kukkapommin. Aavikot ja luonnonniityt ovat valtoimenaan kukkia ja ennen niin ruskeat maisemat hehkuvat nyt vihreän eri sävyissä ja kaikissa sateenkaaren väreissä.

Olen vahdannut Anza Borregon kukkatiedotteita tiiviimmin kuin säätiedotusta ja odottanut täydellistä sunnuntaita kukkaketoretkellemme. Kärsivällisyyteni (jaa mikä...) palkittiin tänään kun löysin itseni hihkumasta ja hikoilemasta hyvin erinäköisellä aavikolla kuin noin vuosi sitten. Tämä näky ei katoa ihan hetkeen verkkokalvoiltani.

Anza Borregon aavikkopuisto sijaitsee San Diegon läänin "maaseudulla", Julianin, Ramonan ja San Ysabelin kainalossa. Sinne ajelee normioloissa meiltä reilut puolitoista tuntia, toinen toistaan kauniimpia tienpätkiä pitkin. Aamulla matkaan ei mennytkään juuri totuttua kauempaa, mutta iltapäivällä juutuimme ihan totaalisen seisoskeluruuhkaan, joka venytti kotimatkan noin kolmetuntiseksi. Onneksi masemat ja fiilis olivat kohdillaan. 

Ainoa mikä jäi ruuhkan takia harmittamaan, oli Ramonan kamelinmaitotilan (camel dairy farm) avoimien ovien päivän missaaminen. Pääsehän sinne toki joku toinenkin kerta, mutta vauvakamelit taitavat keritä kasvamaan tässä välissä jo huimasti. Näimme kuitenkin vilauksen kameleista tilan ohi ajallessa.  

Jos haluat ihastella Anza Borregon kukkia vielä tänä vuonna, kannattaa matkaan lähteä mahdollisimman pian. Kukinta on ns. rolling bloom, eli edellisten kuihtuessa alkaa jossain muualla taas kukkimaan. Loputtomasti tämä ei kuitenkaan kestä, sillä aavikon paahtava aurinko on jo kesäisen (tuskaisen) kuuma ja toukillakin on näin kevään kunniaksi nälkä. Visitor Centeristä, ja ainakin tänään myös Borrego Springsin keskustasta, sai ilmaisia vinkkejä ja karttoja tämän hetkisistä parhaista paikoista. Anza Borrego on muutenkin täysin ilmainen, sillä sitä ei ole rajattu porteilla eikä parkeeramisestakaan peritä maksua. 

Bonusvinkkinä mainittakoon, että en suosittele laittamaan jalkaan lempparikenkiä. Omien, onneksi jo entuudestaan rönttöisten, kenkieni kohtalo oli tämä:

Kylläpä teki hyvää taas luontoilla ja tuoksutella kukkia. Näiden luontoelämysten avulla jaksaa vielä pari viikkoa ennen kuin suuntaamme uusien ihmeiden pariin Zionin kansallispuistoon.

P.S. Kurkatkaapa vertailun vuoksi kuvia viime vuodelta täältä ja täältä . Oli meinaan aika paljon ruskeampaa...

Ihmeellinen luonto - Joshua Tree National Park

Pitkällä bucket -listallani on keikkunut jo kauan Joshua Tree National Park, jossa pääsee ihastelemaan hassun näköisiä ja ainutlaatuisia Joshua -puita sekä täysin uniikkia kahden aavikkoekosysteemin hybridiä. Siihen nähden, että matkaa meiltä kotoa kertyy yhteen suuntaan alle kolme ajotuntia, odotin tämän haaveen toteuttamista aivan liian kauan.

Mutta kylläpä kannatti vihdoinkin mennä! Tiedän jo nyt haluavani reissata puistoon vielä uudelleenkin, sillä nähtävää ja tekemistä riittää helposti useammaksikin päiväksi.  Puistosta löytyy monia eripituisia ja tasoisia haikkeja, lyhyitä ja helppoja luontokävelyitä sekä suoraan autotien vieressä olevia luonnon ihmeellisyyksiä. Puisto on myös suosittu kalliokiipeily ja -boulderointikohde, mutta meillä ei ole (vielä toistaiseksi) hommaan tarvittavia taitoja eikä välineitä, joten jätimme kiipeilyt suosiolla toiseen kertaan.

Joshua Tree -puisto kuuluu USA:n kansallispuistoverkostoon ja päivämaksu on yhdeltä autolta ihmisineen 25 taalaa. Meille tämä ja kaikki muutkin kansallispuistot ovat ilmaisia Phillin military -työn vuoksi. Puiston sisältä löytyy useampiakin leirintäalueita, joista telttapaikka varataan erikseen lisämaksua vastaan. Suosittelen lämpimästi paikan varaamista etukäteen, sillä useimpina viikonloppuina kaikki leirintäalueet ovat loppuunmyytyjä. Puiston lähistöltä löytyy myös useita hotelleja ja motelleja jos ei leireily innosta. Itse olimme liikkeellä päiväreissutaktiikalla, mikä säästi toki rahaa, mutta tarkoitti myöskin pitkää päivää. Menomatka meni vielä joutuisasti, mutta koko päivän ulkoilun jälkeen ajomatka kotiin tuntui pitkältä jopa kahden kuskin voimin.

Pysähdyimme ennen puistoon ajamista porttien ulkopuolella sijaitsevassa Joshua Tree Visitor Centerissä ja kuulimme, että eteläinen portti (joka on San Diegosta ja Los Angelesista tulijoille lähin portti) oli pahasti ruuhkautunut, mutta 13 mailin päässä sijaitseva 29 Palms portti veti kuulemma mainiosti. Uskoimme neuvoa ja pääsimme ajamaan puistoon ilman jonotteluja.

Puisto on kaikkien USA:n kanssallispuistojen tapaan loistavassa kunnossa. Vessoja on paljon ja niissä oli kaikissa paperia, tiet ovat hyvin kunnossapidettyjä, opasteet selkeitä ja palvelu ystävällistä. Kannattaa kuitenkin ottaa huomioon, ettei kännykkä toimi puistossa kuin aivan porttien lähellä. Suunnittelimme päivän kohteet etukäteen ja nappasimme visitor centeristä kartan mukaan. Niiden avulla ei tullut kertaakaan nettiä ikävä.

Mahtava päivä eikä yöllä tarvinnut juurikaan odotella nukkumattia. Tänne on päästävä vielä uudelleenkin liikkumaan, ihastelemaan ja fiilistelemään! Kyllä luonto vain on ihmeellinen.