Aavikolla tapahtuu

Tänään oli retkipäivä. Ja oli muuten aika kiva retkipäivä. Lähdimme heti aamusta noin parin tunnin ajomatkan päässä sijaitsevaan Anza Borregoon aavikkoilemaan kuuman auringonpaahteen alle.

Anza Borrego on state park, eli osavaltion ylläpitämä luonnonpuisto, josta löytyy vaikka ja mitä aavikkoaiheista nähtävää ja tehtävää: haikkeja, näköalapaikkoja, historiaa, leirialueita, resortteja, mönkijöitä ja yllättäen jopa taidetta.

Päivän ensimmäinen puolisko meni ihaillessa näitä sinne tänne aavikon uumeniin siroteltuja patsaita:

Kielikutitus (hiekkakirppuja uhaten)

Niin fantti vastaa kuin sille huudetaan...

Tämä oli onneksi päivän ainoa skorpioni

Aavikkoviiniä

Raptorina on hyvä olla

Kahden käden sormet eivät riitä laskemaan kuinka monta Jeeppiä tuli nähtyä...

Aavikkotaide oli aika huimaa! Suurinosa patsaista sijaitsi isohkojen teiden varsilla ja niitä pystyi ihailemaan joko autoilemalla tai kävellen. Dinosauruspatsaat sijaitsivat kuitenkin kuoppaisen ja kivisen hiekkatien (aka polun) varrella. Suosittelen siis lähtemeään reissuun vähintäänkin normaalikorkuisella autolla, jos et halua jäädä nuolemaan näppejäsi. Meidän nelivetoinen RAV 4 selvisi tästä ja myöhemmästä, paljon rankemmasta koetuksesta kymmenen pisteen ja papukaijamerkin arvoisesti. Patsaiden jälkeen aloitimme meinaan tietämättämme ihan oikea aavikkoseikkailun, josta lisää myöhemmin, kun virkeystaso on hieman nykyistä parempi. Pitkä päivä auringossa teki tehtävänsä ja kotiin saavuttuamme olin jo siinä pisteessä, että unohdin kesken parkkeeraamisen, mitä olin tekemässä ja yritin lopuksi lukita automme kotiavaimella. Tänä yönä siis nukuttaa ja unissa saatta vilistä mitä kummallisempia hahmoja. Seikkailu jatkukoon huomenna!