Tänään seesteisyyteni joutuikin sitten todella kovalle koetukselle, kun töissä odotti aivan totaalinen härdelli. Opettajia poissa, yllättäen ja sovitusti, tavallisia kolmevuotiaiden haasteita ja sitten niitä vähän erityisempiä haasteita, jotka imevät mehut niin, ettei lopuille yhdentoista tarpeille meinaa riittää aikaa eikä energiaa.
Suureksi hämmästyksekseni sisäinen zenini kesti koko pitkän maanantain. Valehtelisin, jos väittäisin nauttineeni työpäivästäni, mutta illalla oli oikeastaan aika nautinnollinen voittajafiilis. Isoimmat haasteet eivät ratkenneet eivätkä edes edenneet yhtään mihinkään, mutta olen todella ylpeä siitä, kuinka kärsivällinen ja rauhallinen jaksoin olla, vaikka äänistä päätellen luokkahuoneessani oli käynnissä vähintäänkin villisian teurastus. Illalla jaksoin jopa puuhastella hyväntuulisena salilla ja kotona sekä seurustella kaapelimiehen kanssa.
Hyvä olo tuntuu hmmm, hyvältä. Nyt en kyllä päästä zeniäni karkuun!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti