keskiviikko 13. elokuuta 2014

Melkein kuin naapureita

Juttelin vuosia sitten amerikkalaisen ystäväni isän kanssa. Kun hänelle selvisi, että olen Suomesta, tokaisi hän iloisesti: "Kappas, mehän olemme melkein naapureita (practically neighbors)." Ystäväni isä on alunperin Saksasta.

Lausahdus on jäänyt elämään ja laajentunut Phillin ja minun välisessä kielenkäytössä tarkoittamaan kaikkia eurooppalaisia. Vaikka kyse onkin leikinlaskusta, piilee siinä pieni jyvänen totuuttakin. 

Suomessa asuessani saksalainen tai ranskalainen ei tuntunut yhtään naapurilta  - eroavathan kieli ja kulttuurikin valtavasti omistani. Täältä rapakon toiselta puolelta katsottuna on tilanne kuitenkin hieman toisenlainen. Kaikissa suomalaisissa on paljon tuttua ja muissa eurooppalaisissakin sen verran, että voin hyvinkin kutsua heitä naapureikseni, pieni pilke silmäkulmassa. 

Maanantaina meillä kävi "kylässä" brittiläinen kaapelimies, jonka tyly käytös heitti 180 astetta häränpyllyä, kun hänelle selvisi, että olen suomalainen. "Kiva tavata täällä muita eurooppalaisia..." Ei sillä että meistä olisi tullut sen kummempia kavereita, mutta otinhan minä tietenkin mielelläni vastaan palveluun kuuluvan "eurooppalaisuuslisän". Eikä muuten ollut ensimmäinen kerta, kun eurooppalaisuudesta oli hyötyä. Esimerkiksi töissä löysin heti yhteisen sävelen ranskalaisen ja englantilaisen perheen kanssa - vain ja ainoastaan siitä syystä, että olemme kaikki eläneet oman lapsuutemme Euroopassa.

Määritellessäni itseäni, on ulkosuomalainen yksi tällä hetkellä usein käyttämistäni lokeroista. Maailmalla suomalaiset pitävät aika hyvin yhtä. Nykyään some mahdollistaa myös sen, että ulkosuomalaiset voivat puhaltaa yhteen hiileen, vaikka eivät ulkoisikaan samoilla alueilla. Mutta olenko minä ulkosuomalaisen lisäksi myös ulkoeurooppalainen? Suomessa asuessani en kutsunut itseäni ikinä eurooppalaiseksi, mutta USA:ssa silläkin tuntuu olevan merkitystä.

Suomalaista ja Ranskalaista maisemaa - olkaa hyvät

Mitä pohtivat muut ulkosuomalaiset, Euroopassa ja sen ulkopuolella asuvat; Onko Eurooppa lähempänä Suomen rajojen ulkopuolella?

8 kommenttia:

  1. Muistan vasta vaihdossa ollessa tunteneeni ensimmäistä kertaa olevani eurooppalainen, joten kyllä allekirjoittaisin mietteesi täysin. :) Koen vieläkin ihan eri tavalla hengenheimolaisuutta muiden eurooppalaisten (ja suomalaisten!) kanssa kuin ennen. Kliseisesti voisi todeta, että täytyy näköjään mennä kauas, että näkee lähelle. ;)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Totta! Ulkosuomalaisena tuo klisee on tullut hyvin tutuksi :).

      Poista
  2. Hei! Löysin sun blogin muiden ulkosuomalaisten blogien kautta ja vietin äsken paljon aikaa kahlaillen sun Kalifornia-tagia. Jään ehdottomasti pysyväksi lukijaksi! :)

    Mä en oo ikinä aikaisemmin tuntenut itseäni eurooppalaiseksi, mutta jo näin vajaan puolen vuoden Amerikassa asumisen jälkeen todellakin tunnen! Koen näin yhtäkkiä kummaa hengenheimolaisuutta esimerkiksi saksalaisten naapureiden kanssa. Tätä tunnetta on hiukan hankala ymmärtää - onhan vaikkapa juuri Saksan ja Suomen väliset kulttuurierot ja elämäntapaerot hyvinkin suuria...

    Euroopan maallakin on kuitenkin ehkä hiukan väliä: yhteenkuuluvuuteni saksalaisten kanssa tuntuu suuremmalta kuin Etelä-Euroopasta kotoisin olevan naapurin kanssa. Kummia juttuja. :D
    -hannael

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Hei kiva kun köysit blogini! Kummia juttuja todellakin nämä hengenheimolaisuudet :). Minua muuten luullaan välillä aksentin takia saksalaiseksi. Johtuu luultavasti siitä, että asuin ekan vuoden Bostonissa (Bahstonissa).

      Poista
  3. Minä kutsun itseäni aina Turkissa eurooppalaiseksi, jostain syystä... samoin kaikki turkkilaiset tuttuni sanovat minua eurooppalaiseksi, eivätkä suomalaiseksi. Vaikka osa Turkista kuuluukin Eurooppaan, niin he jotenkin luokittelevat eurooppalaisiksi heidät jotka ovat osa EU:ta, vaikka onhan norjalaisetkin esimerkiksi eurooppalaisia EU:sta huolimatta. :D

    Olen kyllä samaa mieltä, että muiden ulkosuomalaisten ja muiden eurooppalaisten kanssa tuntee jonkinlaista yhteenkuuluvuutta, vaikka kulttuurierot ja kielet eroavat toisistaan täysin. Jännä juttu :D

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Tuo Turkin kahtiajakoisuus luo varmaan eurooppalaisuudelle oman lisämerkityksensä. Minäkin miellän EU-maat (+Norjan) Euroopaksi. Esim. Turkin olisin saattanut hyvinkin unohtaa listalta...

      Poista
  4. Kanadassa on tapana aina puhua jossain vaiheessa missä on kenenkin juuret. Saksalaisia ja Ukrainalaisia sukunimiä on paljon vaikka niiden kantajat ovatkin jo puhdasjalkaisia kanadalaisia. Tämä on ero, ei Suomessa puhuta kuin oletko Savosta vai Stadista mutta lopulta silläkään ei ole merkitystä. On joutunut kuitenkin itse muuttamaan ajatusmalliaan filippiinejä ja aasialaisia kohtaan, itsehän olen samalla maahanmuuttaja viivalla heidän kanssa..

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Minusta tuntuu, että USA:ssa maahanmuuttajatkaan eivät ole kaikissa asioissa samalla viivalla. Sinuun suhtaudutaan aivan eri tavalla jos olet Meksikosta tai jos olet Suomesta. Juuret puhututtavat täälläkin, vaikka aika monet ikaluokastani ovatkin jo niin monen kansalaisuuden sekoituksia, etta kosketus lahtomaan kulttuuriin on heikentenyt. Esim. Phill on sekoitus ruotsalaista, ranskalaista, skotlantilaista ja italiailaista, mutta lahinna hän kokee olevansa USA:sta/ New Jerseysta.

      Poista