Perjantaiperinne

Minulle napsahti kesän alussa nakki, jota en olisi itselleni halunnut. Nakin nimi oli perjantain myöhäisin iltavuoro. Kiitti vaan! Sen siitä saa, kun on koulun uusin (luottamuksen arvoinen) opettaja. Aluksi ärsytti rankasti, mutta pian jo huomasin, että ehkä kyseessä ei ollut sittenkään maailmanloppu. Perjantain iltavuoroista on löytynyt asennemuutoksen avulla hopeinen (parhaina viikkoina jopa kultainen) reunus - koko viikon kruunu.

Nyt elokuun puolivälissä voin rehellisesti jo todeta pitäväni perjantain iltavuorosta. Viikko on mukava lopettaa hiljaisesta ja pimeästä koulusta poistuen. Koulu- tai työviikko on tullut kirjaimellisesti päätökseensä ja viikonloppu saa alkaa levollisin mielin. Perjantai-iltapäivät ovat myös muita päiviä rauhallisempia, sillä monet vanhemmat pääsevät töistä hieman tavallista aikaisemmin. Muutamana perjantaina olen päässyt jopa lähtemään hieman etuajassa kotiin tai ainakin kerinnyt kiertää tarkistamassa valot, tuulettimet ja ikkunat ennen kuin kello lyö kuusi ja koulu sulkeutuu.

Kaikkein parasta perjantaipäivissäni ovat hiljaiset ja rauhalliset aamut. Koska töissä pitää olla vasta yhdeksältä, saan nukkua kuuteen, käyttää tunnin juoksemiseen ja siltikiin minulle jää vielä kokonainen tunti suihkuun, aamupalaan ja itseni keräilyyn ennen kuin täytyy lähteä yhtään minnekään. Todellista arjen luksusta!

Tänään perjantaistani teki entistäkin paremman se, että kotimatkalla ei ollut ruuhkaa laisiinkaan ja kotiin päästyäni keittiöstä löytyi kokkaava Phill (ja jääkaapista kylmä kuohari). Olen tainnut sanoa tämän ennenkin, mutta sanotaanpa taas: Elämä on perjantaisin aika ihanaa!

Näissä tunnelmissa on helppo toivottaa hyvää ja nautinnollista viikonloppua kaikille!

P.S. Kuvat ovat aamun juoksulenkiltä täältä meidän Pacific Beachiltä. Ah, mikä kaunis aamu tänään olikaan!