Meinasin jo luovuttaa, kunnes bongasin kaapin perälle unohtuneen purkin sitä alkuperäistä Science Diet -ruokaa. Kumosin ruuan Kisun kuppiin ja kappas vain, sehän katosikin hetkessä parempiin suihin. Kiitokseksi sain pääpukkauksia ja kehräyksiä. Ja sama on toistunut nyt jo viikon verran joka ilta.
Meidän apina New Hampshiressa
Ota tuosta otuksesta sitten selvää! Jälleen kerran vastaus taisikin olla liian lähellä...
Ja laiskiainen San Diegossa
Olemme muuten alkaneet vakavasti harkitsemaan kissanpennun adoptoimista. Ajatus toisesta kissasta ja etenkin kissakaverista Kisulle houkuttelee kovasti, mutta kertokaapa viisaat ja kokeneet, nauttisiko kohta kolme vuotta ainoana (prinsessana) ollut Kisu kaverista? Ottaisiko Kisu pennun omakseen vai olisiko kodin ja meidän jakaminen liikaa? Kissat ovat tietenkin yksilöitä, mutta olisi kiva kuulla kokemuksia.
Ihana <3 me ollaan myös harkittu toista kissaa sen vuoksi että meidän Misu joutuu olla niin paljon yksin nyt kun molemmat käydään töissä. Meitä pelottaa lähinnä se, että mitenkäs löytyy hoitajat (Suomen) reissujen ajaksi. Misu tuli ainakin alkukarkeuden jälkeen hyvin toimeen hoitokoiran kanssa ja meidän vanha kissakin Suomessa hyväksyi uuden koiranpennun muitta mutkitta kaveriksi. Mä ainakin luulisin että kun pennun ottaa niin nämä hyväksymät sen helpommin kuin jo aikuisen kaverin!
VastaaPoistaMeilläkin suurin syy on juuri se, että Kisu on niin pitkiä aikoja yksin joka arkipäivä. Ei se tunnu sitä haittaavan, mutta siltikin meillä on vähän huono omatunto. Reissujen aikana ollaan järkätty Kisun hoito niin, että minun ystävä käy meillä pari kertaa päivässä ruokkimassa ja leikkimässä. Kaksi kissaa menisi siinä missä yksikin ja sitten niillä olisi myös seuraa toisistaan.
PoistaAikuista kissaa Kisu tuskin hyväksyisi mukisematta, mutta elättelemme toivoa, että Kisu "adoptoisi" pennun omakseen ja hoitaisi ja touhuaisi sen kanssa. Sen verran kova kissakuume meillä on, että varmasti toteutetaan sitten kun Phill on vähän enemmän kotona :).