Elokuun lopussa, seitsemän vuotta sitten, tämä tyttö
pakkasi laukkunsa, joita ei ollut vielä kerinnyt kunnolla purkaakaan Amsterdamista lähdön jälkeen, ja muutti Bostoniin. Tekisi mieli sanoa, että olen muuttunut noista ajoista hurjasti, mutta kun en tiedä onko se totta. Jonkin verran on tietenkin tullut lisää ikää, järkeä ja elämänkokemusta, mutta aika sama tyyppi minua tuosta kuvasta ja vessan peilistä katsoo.
Neljä vuotta sitten maailmani mullistui taas vastatessani elämäni suurimpaan kysymykseen "Of course I will!" Tuo kysymys esitettiin minulle Hawaijin kotimme parvekkeella, 23 kerroksen korkeudessa, pyjama päällä riidan jälkeen. Meni aika spontaanisti ja meni aika nappiin. Phill oli kyllä suunnitellut kosivansa, mutta ei juuri tuolloin eikä tuolla tavalla. Jälkikäteen ajateltuna olen hyvin onnellinen, että se meni juuri näin. Ilta oli täynnä vahvoja tunteita ja rosoista romantiikkaa. Me kaksi ja Honolulun yö...
Mutta voi niitä muistoja... Niihin on aina kiva palata - samalla kun suunnittelee jo tulevaa ja yrittää muistaa tämänkin hetken.
Mutta voi niitä muistoja... Niihin on aina kiva palata - samalla kun suunnittelee jo tulevaa ja yrittää muistaa tämänkin hetken.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti