Phillin päästyä matkaan, yritin painaa silmiä väkisin kiinni, mutta uni ei meinannut enää tulla. Lopulta simahdin jonnekin unen ja valveen välimaastoon. Lepoa ei kestänyt kuitenkaan kauaa, sillä hieman ennen kuutta korvani juureen unohtunut puhelin pippassi: "Awake?" No nyt olin... Phillin vastatessa "Why?" en ollut varma, pitäisikö itkeä vai nauraa. Onnekas mies, kun oli minusta sillä hetkellä turvallisen välimatkan päässä.
Mutta joo, nyt olin jo niin hereillä, että päätin nousta ylös ja lähteä lenkille. Lenkin alkumetreillä törmäsin tähän kaveriin...
...Ja päätin ottaa tänään rauhallisesti. Päivän tavoite on pysähtyä, avata silmät ja nauttia siitä, mitä milloinkin teen.
Olen huomannut olevani viimeaikoina turhan usein muka kiireinen ja aivan totaalisen kärsimätön. Yritän tehdä liikaa ja kaiken tietenkin täysillä. Koska muka kiire syntyy päänsisällä, voi siitä varmasti päästä myöskin eroon päänsisällä. Kokeillaan, miten käy. Kokeilkaa tekin!
Rauhallista viikonloppua kaikille.
Pystyin kuvittelemaan tuon miehesi lauseen kaataessa kahvit. :D Nauroin ehkä hieman.
VastaaPoistaIhana rantakuva. :)
Hahah, se kuului todellakin niihin itkeäkö vai nauraa -tilanteisiin :). Tuo rantakuva on Pacific Beachilta, eli meidän lähirannalta. Aamuvarhaisella itse ranta oli tyhjä, mutta vesi surffareita mustanaan.
PoistaMeilläkin on merenranta ihan vieressä. Mutta kivikkoinen. Tahdon hiekkarannalle! :)
VastaaPoistaKivikkoisellakin rannalla on kiva oma tunnelmansa, mutta vaikea löhöillä, pelailla ja leikkiä mukavasti :).
Poista