torstai 14. marraskuuta 2013

Myötä- ja vastamäissä

Syvällisestä otsikosta huolimatta luvassa on avautumista juoksemisesta, TAAS. Kun kerran vauhtiin pääsee, ei vauhti niin vaan pysähdykään. Varsinkin, jos mäet ovat tätä luokkaa.


Lähdin ovesta ulos ilman sen kummempaa suunnitelmaa ja löysin itseni kukkuloilta kipittelemästä. Elämääkin pidempien ylämäkien puskeminen palkittiin upeilla maisemilla ja aivan yhtä pitkillä alamäillä. Lopuksi onnistuin löytämään muutaman mailin tasaisen (tai "tasaisen" - tasaisuus on suhteellista...) pätkän, jonka palauttavista ominaisuuksista jalkani kiittävät varmasti huomenna.





La Jollan kukkulat tarjoavat maisemien lisäksi silmänruokaa myös talobongareille. Siellä asuvat riikkaat ja kuuluisat...pilossa isojen porttien takana. Vaikken arkkitehtuurista mitään ymmärräkään, viehätyn kauniista ja mielenkiintoisista rakennuksista. New Englannissa ihastuin Victorian aikaisiin puutaloihin, täällä eniten silmää miellyttävät espanjalaistyyliset rakennukset. Ja jos rahaa olisi oikein paljon, voisin muuttaa simppelin tyylitajuni rannan tuntumasta löytyvään moderniin ja selkeälinjaiseen taloon. Ihanaa avomielisyyttä, eikö :).

Mutta haaveilut sikseen. Ensin voisi keskittyä tähän kotiin. Olemme suunnitelleet ja visioineet tällä viikolla ahkerasti ja nyt on toteutusten vuoro. Luvassa on siis iloisia iltoja huonekaluliikkeissä, rautakaupoissa ja puutarhaliikkeissä. Tänään pääsimme jo melkein liikkeelle, mutta vaihdoimmekin viime tipassa ostosreissun illalliseen kreikkalaisessa ravintolassa ja omenapiirakkajälkkäriin ystäviemme luona. Ehkä sitten huomenna...

4 kommenttia:

  1. Olisipa Suomessakin yhtä upeat juoksumaastot, lupaisin käydä ihan_joka_päivä lenkillä! Siihen asti täytyy tyytyä pimeään, märkään ja kylmään maisemaan (ja SUUNNITELLA joka päivä lenkkeilevänsä. Toteutus heikko 4...)

    Mutta tänään rankaisen itseäni liian aikaisesta heräämisestä ja lähden pitkästä aikaa hölköttelemään, edes hetkeksi. :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Maisemilla on hirveän suuri vaikutus motivaatioon. Suomestakin löytyy todella kauniita juoksumaastoja, mutta tuttuun on niin helppo kyllästyä (ja marraskuussa vaatii kyllä tahtoa löytää se suomalainen kauneus). Jää nähtäväksi, voiko näihin maisemiin kyllästyä...tuskin. Mutta ota kaikki ilo ja motivaatio irtsi siitä tunteesta, että 'Screw you marraskuu, meninpäs kuitekin!'

      Poista
  2. Joo, komppaan Hilmaa; olin jenkeissä asuessani elämäni kunnossa, koska siellä oli (North Carolina) niin hienot ilmat ja juoksuun aivan optimaaliset puitteet josta valita. Täällä täytyy ensin varustautua otsalamppuun ja heijastimiin, kuravaatteisiin ja lähteä kompuroimaan tienvarteen, olemattomalle pientareelle ja toivoa ettei autot aja päälle. Tai vaihtoehto kaksi; kuravaatteet päälle ja autoajelu 16km:n päässä sijaitsevalle kaupungin pururadalle, jonka ympäri on tullut juostua niin monta kertaa että sen ympäri juoksee silmät kiinni. Mitä? Mikä kaamos-asenne?

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Tuo on vielä hyvin muistissa Suomen ja New Hampshiren jäljiltä. Ostin Suomessa asuessani kaikki kalliit ja hyvät lenkkeilykamppeet, mutta ei se paljoa lohduttanut, jos räntää tuli vaakatasossa tai pakkasta oli se 20 astetta. Ja toki shortsit ja toppi päällä on muutenkin kivempi ja kevyempi juosta. Kaupungeissa aina asuneena minun on kyllä välillä ollut ikävä Suomen katuvaloja (etenkin lenkkipolkujen varsilla). Täälläkin tulee pimeä nyt jo tosi aikaisin (tai "tosi" aikaisin) ja auringonlaskun jälkeen ei kaikkiin puistoihin ole enää mitään asiaa. Kaamosaika on ollut minulle aina Suomessa vaikeaa, mutta jos joskus muutan takaisin, iskee se varmasti vasten kasvoja entistäkin voimakkaammin.

      Poista