Yhdessä

Navy-vaimona olemisen ehdottomasti paras puoli on se, että saamme ihastua ja rakastua toisiimme kerta toisensa jälkeen uudelleen. Kuukauden erossa olon ja koko pitkän päivän odottamisen jälkeen putkilosta putkahti vihdoin ulos se oikea valkounivormuinen mies eikä millään muulla ollut enää väliä. Hyvää kannattaa odottaa!

Meille oli kyseessä tällä kertaa vain kuukauden erossa olo. Monilla saman yksikön perheillä takana oli lähemmäs puolivuotta erossa toisistaan. Tunnelma laiturilla oli jännittynyt ja hilpeä, kukaan ei olisi jaksanut odottaa enää sekuntiakaan, mutta paatti oli tietenkin myöhässä. Lopulta sumupilven keskeltä alkoi hahmottua valoja ja möhkäleitä, jotka joku näppärä tunnisti sukellusveneiksi ja hinausaluksiksi. Koko laituri repesi hurraa huutoihin. Ilta pimeni San Diegolle tyypillisesti hyvin nopeasti ja pimeyden päälle laskeutui sankka ja salamyhkäinen iltasumu. Sukellusvene kannella seisovine valkopukuisine sailoreineen oli hyvin juhlallinen näky.

Kun alus oli kiinnitetty, alkoi miehistö purkautua veneestä laiturille ja yksi jos toinenkin sai sen kauan odottamansa suudelman. Valitettavasti läheskään kaikki miehistön jäsenet eivät voineet kuitenkaan lähteä vielä tässä vaiheessa kotiin. Minäkin sain kävellä kotona ympyrää kolme tuntia, ennen kuin puhelin vihdoin soi.

Mutta nyt olemme taas yhdessä ja mikäpä sen ihanampaa. Nukuimme ja köllöttelimme aamulla pitkään ja lähdimme sitten salille ja Salad Styleen lounaalle. Seuraavaksi suuntana on San Diegon keskustan yöelämä muutaman muun jälleen näkemistä juhlistavan parinskunnan kanssa. Aaah, on tämä vaan ihanaa!