Vaikka olenkin joogaillut kesästä asti säännöllisesti, on venyttely ja rauhoittuminen minulle edelleenkin treenieni heikoin lenkki. Selän jumiutuminen pakotti pysähtymään hetkeksi ja sepäs tekikin ihan hyvää - sekä keholle että mielelle. Siinä venyessä ja vanuessa kerkisin ensin ajattelemaan kaikki mahdolliset ajatukset ja sitten vaipumaan jonkinlaiseen ajattelemattomaan tilaan. Pikkuhiljaa selän lihakset antoivat sen verran periksi, etten sentään päätynyt sängyn pohjalle (tai lähinnä kovalle lattialle) koko päiväksi.
Ei yhden aamun venyttely vielä tietenkään ihmeitä tehnyt. Selkäni on edelleenkin hyvin jäykkä. Ohjelmassa on siis lisää rauhallisia venyttelyaamuja. Joskos vaikka jotain tästä oppisinkin ja muistaisin taas ainakin hetken aikaa, että välillä on hyvä rauhoittua - ennen kuin on pakko.
Mission Baylta löytyi eilen tällaista rauhallista kauneutta
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti