lauantai 17. maaliskuuta 2018

Kalifornialaistunut vaatekaappi, osa 2

Kun viimeksi pähkäilin Suomen pakkailujen kanssa oli helmikuu ja totesin vaatekaappini olevan totaalisen kalifornialaistunut. Hanskat etsivät parejaan, en omistanut oikeita talvikenkiä, farkkuni olivat paria poikkeusta lukuunottamatta nilkkapituisia eikä minulla ollut kuin pari hassua varrellista sukkaa.

Tällä kertaa ajattelin aloittaa pakkailut ajoissa ja hyvä että aloitinkin. Joku on taas piilottanut sukistani joka toisen ja hanskoja on jäljellä enää yhdet toisiinsa sopivat. Viimeksi paniikissa ostamani talvikengät löysin sentään sängyn alta säilöstä ja täysipitkiä farkkujakin omistan tällä hetkellä kolmet. Kalsareita niiden alle ei kyllä mahdu, mutta murehditaan sitä sitten myöhemmin...

Suurin murheenkryynini on tämä:


Koska kotimme ei ole mikään tilaihme, oli villakangastakkini säilössä sängyn alla. Takki oli kannellisessa laatikossa, mutta kansipa ei sitten tainnutkaan olla kissatiivis. Jollain ihmeen ilveellä kisulit olivat murtautuneet laatikkoon ja tehneet siitä sängyn. Jos joku miettii, kuinka paljon karvaa kissoista lähtee kahdessa vuodessa, on vastaus jotai kuinkin kuvan mukainen. Paljon ja vähän päälle.

Vietin viime sunnuntaina kaksi tuntia ja kaksi teippirullaa takin kimpussa, mutta eipä siitä puhdasta tullut vieläkään. Toivottavasti kuivapesulassa onnistutaan paremmin. 

Tätä pientä takapakkia lukuunolematta olen ollut aivan intopinkeänä koko viikon ja valmistautunut reissuun katsomalla netin kautta Suomen selviytyjiä ja Bacheloria sekä tekemällä tonnikalapizzaa. En syönyt koskaan Suomessa asuessani tonnikalapizzaa enkä ole edelleenkään suurin fani, mutta nyt iski himo ja kyllä se vain hyvin suomalaiselta maistui.

Oikeastihan minulla on vielä koko ensi viikkokin töitä ennen kuin loma oikeasti alkaa, mutta ei kai koskaan voi intoilla liikaa. Varsinkin nyt kun meiltä löytyy kaksi intoilijaa! Phill palasi eilen meriltä kotiin maailman parhaiden uutisten kera: Lähdemmekin reissuun yhdessä. Joskus Navy-elämä yllättää ja muuttaa suunnitelmia parhaalla mahdollisella tavalla.

3 kommenttia:

  1. Kirjoittaja on poistanut tämän kommentin.

    VastaaPoista
  2. Terkkuja Riksuun! Mietin josko mun anoppi on ollut sun hissan ope lukiossa :-) Maailma on joskus aika pieni. t. Sanna Seattlesta

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Tuttu sukunimi! Maailma tuntuu hämmentävän usein pieneltä. Eikös siitä ole joku teoria, että kaikilla ihmisillä on toisiinsa yhteys enintään neljän asteen tai välikäden kautta :).

      Poista