Juttu on tuttu jo lapsuudesta ja teinivuosilta, mutta jossain vaiheessa hankkiuduin tavasta eroon. Mietin usein jo illalla, mitä puen seuraavana aamuna päälleni ja säästin näin aamulla monta minuuttia ja ärräpäätä.
Jossain vaiheessa kävi kuitenkin niin, että mieleni vaihtui kesken yöunien ja iltaiset vaatevalinnat eivät miellyttäneetkään silmää tai kroppaa enää aamulla. Minulle on tärkeää, että vaatteet tuntuvat kivoilta ja luonnollisilta ja että oloni on vaatteissani viehättävä. Viehättävyyden tunne ja tyylitaju eivät välttämättä kulje kohdallani käsi kädessä, mutta vaatteiden on oltava oikeat juuri kyseisen päivän fiilikseen.
Joskus onnistun valitsemaan oikean kokonaisuuden heti ensiyrittämällä, mutta toisinaan hommaan meneen minuutti jos toinenkin (siis vähintäänkin kymmenen). Valintaa ei helpota laisinkaa se, että työpaikallani ei ole käytännössä minkäänlaista pukukoodia. Saamme pitää legginssejä, joogatrikoita, toppeja, hameita, reikäisiä farkkuja, shortseja, sandaaleja ja ihan mitä tahansa, kunhan työnteko sujuu eikä takapuoli vilku lattialla touhutessa. Omalla kohdallani olen huomannut, että vaatteiden rentous korreloi vireystason kanssa. Mitä väsyneempi olo sen rennommat vaatteet eksyvät päälleni. Ja niinä päivinä kun suuntaan suoraan töistä salille, eksyy päälleni usein jotain urheilullista. Jos viettää koko päivän treenivaatteissa ei tee mieli päätyä sohvalle ilman toteutunutta treeniä. Ovelaa mielen manipuloimista tai kauniimmin ilmaistuna motivoimista.
Parhaiten viihdyn urheiluvaatteissa ja tämän kaltaisissa mekoissa tai hameissa, jotka liehuvat tuulessa ja tuntuvat päällä lähes olemattoman kevyiltä.
Sinänsä ihan kiva, että töissä ja vapaalla voi käyttää samoja ja omalta tuntuvia vaatteita, mutta joskus ohikiitävinä hetkinä mietin, että tiukka pukukoodi tai uniformu voisi tehdä aamuista asteen verran helpompia. Useimmiten tuo hetki päättyy kuitenkin viimeistään töihin saapuessani ja muistan taas olla kiitollinen siitä, että vaatevalinnat ovat vain ja ainoastaan omissa käsissäni. Vaatteet hyvin kaikki hyvin. Vielä kun oppisi päättämään edes pikkuisen nopeammin, miltä minusta tuntuu juuri tänään.
On ihan totta, että uniformun käyttäminen säästää aikaa ja vaivaa - mutta on se kyllä tylsääkin. Olin monet vuoden hotelleissa töissä eikä tarvinnut koskaan miettiä, mitä laittaisi päälle. Nyt olen erittäin vapaamielisessä (ainakin pukeutumisen suhteen!) toimistossa töissä ja tykkään kovasti, että saan ilmestyä töihin mielialani mukaan joko nätissä mekossa tai rikkinäisissä farkuissa ja T-paidassa. Nyt tosin tuntuu, että pitää aina olla ostamassa uusia vaatteita, kun muuten on "aina samat vaatteet päällä"...
VastaaPoistaTotta, oikeasti kyllästyisin uniformuun taatusti samantien. Vaatteilla leikittely on kivaa ja uusien vaatteiden ostamisesta tulee hyvä mieli, vaikka olenkin niiden suhteen aika pihi. Onneksi täällä on Marshallit etc., outletit ja ikuiset alet :).
PoistaNiin tuttua! Mä olen kyllä ollut pahemmanlainen vaatevenkslaaja melkein koko aikuisikänikin ja iso syy oli, etten juuri koskaan valinnut vaatteita etukäteen. Tai jos illalla mietin asun seuraavalle päivälle, oli se aamulla liian villi tai outo tai tylsä tai jotain muuta ikävää. Välillä meinasin myöhästyä töistä jäätyäni jahkailemaan vaatteiden kanssa... Viime vuonna muuton yhteydessä meiltä hävisi vaatehuone ja vaatekaapit on makuuhuoneessa, mikä on helpottanut tätä venkslaamista kovasti. Kun aamulla herään yleensä aikaisemmin, en kehtaa varsinkaan pimeän aikaan jäädä häiritsemään nukkumaan jäävää puolisoani vaatekaappishow'lla, joten yleensä päivän asu on jo suurinpiirtein mielessä tai sitten sen on ensimmäinen puhdas, siisti ja suurinpiirtein ok vaatekerta, mikä kaapista osuu käteen. Ei ole kyllä tullut viime aikoina kokeiltua mitään uutta tai erilaista tämän vuoksi, tuntuu että samat kuteet on jatkuvasti päällä, mutta ei kait se haittaa muita kuin itseä :)
VastaaPoistaTuo on muuten paha, jos vaatteet pitää valita pimeässä ja hiljaisesti :D. Minunkin vaatteet oli ennen meidän makuuhuoneessa, mutta nykyiseen kotiin muuttaessa oli pakko kehittää uusi järjestely. Phill oli ihan ihmeissään, kun ilmoittauduin vapaaehtoiseksi sijoittamaan suurimman osan vaatteistani vierashuoneen vaatekaappiin. Minusta tämä järjestely on ihan loistava juurikin siitä syystä, että vaateshowni ei häiritse ketään muuta kuin kiireistä ja aamuäreää itseäni.
PoistaMonesti miettinyt samaa, etta uniformu kylla helpottaa asiaa, ja on kiva etta vaatteet on erikseen, mutta sit taas on jotenkin tosi tylsaa kun ei kukaan silleen oikeen "tieda" etta mika oot ihmisiaan kun ei sita omaa tyylia tavallaan nae. Itsekkin luovutin ihan taysin tuon vaatteiden esillelaittamisen suhteen, kun kay just sitten tuollalailla etta aamulla onki ihan eri fiilis. Useimmiten kay niin etta nappaan vaan lattialta shortsit ja nopsaa jonkun puhtaan t-paidan ja homma on silla selva.
VastaaPoistaVaatteilla voi kyllä ilmaista paljon omaa itseään ja persoonaansa. Oikeasti uniformun pitäisi olla minulle tosi mielekäs ja hyvin istuva, että ihan oikeasti nauttisin siitä. Minullakin on tietyt luottovaatteet ja yhdistelmät, jotka toimivat jotakuinkin aina. Osa niistä löytyy lattialta sängyn vierestä :).
PoistaHiukan jälkijättöisesti lueskelen postauksia mutta kommentoin silti :) eli niin haluaisin tuon uniformun töihin! Pääsisin eroon asusteiden pohdinnasta: voiko pitää samaa puseroa pari päivää perkkäin, pitäiskö laittaa mekko vai housut ARGH - KAMALAA! Itse on ihan pakko katsoa vaatteet valmiiksi edellisenä iltana, aamu on minuutilleen ohjelmoitu eikä siinä ole tilaa ylimääräiselle pohdinnalla. Näin ollut aina ja varmaan on eläkeikään saakka....
VastaaPoistaEllu
Heh, minäkin olen varmasti ikuisesti tällainen... Olisi jännä testata, saisinko uniformustakin jonkinlaisen asukriisin aikaiseksi :).
Poista