Valmistautumista ei haluttuun

Joskus elämässä tulee eteen asioita, jotka haluaisi mieluiten työntää mielen syvimpiin perukoihin, mutta joihin pitäisi silti jollain tavalla valimistella itseään. Pitäisi löytää tasapaino valmistautumisen ja turhan murehtimisen välillä, keskittyä tähän hetkeen ja muistaa tuleva... Hieno ajatus, mutta miten se oikein toteutetaan?

Phill on lähdössä pian taas merille. Tällä kertaa hieman pidemmäksi aikaa kuin päiväksi pariksi. Meitä on hemmoteltu melkein koko kesän kestäneellä yhdessä ololla ja tulevaisuudessa häämöttää jo kolmen vuoden maapalvelus. Se on niin lähellä, että sitä voisi melkein koskettaa, mutta siltin niin monen yksinäisen illan päässä.

Tiedän, että erossa oloon tottuu kyllä taas, mutta juuri nyt en haluaisi ajatella sitä laisinkaan. Opin kuitenkin viime kevään vahingosta ja tiedän, että minun täytyy käsitellä tulevaa erossa oloa aktiivisesti ja omalla tavallani.

Puhumme asiasta päivittäin, selvittelemme käytännön asioita, listaamme asioita, joita minun pitää hoitaa Phillin poissa ollessa ja vietämme huolettomia iltoja yhdessä. Olemme vielä kaukana täydellisyydestä, mutta opimme joka kerta jotain uutta.

Niin kuin olen jo monta kertaa todennut, ei tähän elämään voi koskaan täysin tottua, mutta sen kanssa oppii elämään. Elämä ei ole aina pelkkää ruusuilla tanssimista, mutta onhan se kuitenkin meidän elämäämme. "Elämää, ei sen vähempää..."