Huutomerkeillä

Minulla on ystävä, joka laittaa jokaisen kirjoitetun viestin perään vähintään viisi huutomerkkiä. Ihan sama kuinka arkipäiväinen viestin sisältö on, jokainen lausahdus päätyy ilmoille huutona. Puhuessaan ystäväni ei tietenkään huuda suoraa huutoa vaikka aika helposti innostuvaa tyyppiä onkin.

En ole koskaan huomauttanut ystävälleni hänen huutomerkki-intoilustaan, sillä eihän sillä ole oikeasti mitään merkitystä. Omalla kohdallani mietin kuitenkin hyvin tarkkaan, milloin jokin asia on huutomerkin arvoinen. Aina välillä sorrun huutamiseen ja vesitän koko pienen merkin merkityksen. Useimmiten olen kuitenkin kirjoittaessanikin amerkkalaisia ystäviäni hillitympi. Ehkäpä ne keskustelukulttuurien erot pätevät kirjoittamiseenkin...?

Kirjoitin tänään aamulla Phillelle pienen viestin ja oivalsin jotain, mitä en ole tullut aiemmin ajatelleeksi. On olemassa yksi tärkeä ja painava lause, jonka perään en laita oikeastaan koskaan huutomerkkiä:  I love you. Piste tuntuu tehokkaammalta, jollain tavalla vakavammin otettavalta. Aivan samoin kuin noiden sanojen kuiskaaminenkin tuntuu merkityksellisemmältä kuin rakkauden julistaminen huutamalla.

Tässäpä minulle ja kaikille muillekin pohdittavaa: Käytetäänkö eri kielissä huutomerkkejä eri tavoin? Olenko minä suomeksi ja englanniksi erilainen kirjoittaja? Menettääkö huutomerkki merkityksensä, jos sen tuuppaa jokaisen lauseen perään vai pitäisikö tällaisen vaisun suomalaisen huudahdella vähän useamminkin?