Onnellinen ope

Syyskuu merkitsee minulle uutta vuottakin vahvemmin uuden kierroksen alkua. Illat pimenevät (täälläkin) ja lapset palaavat kouluun. Koululiikenne on yllättänyt minut joka aamu tällä viikolla ja aiheuttanut kroonista läheltä piti myöhästelyä (aka aina ajoissa olevalle suomalaiselle paniikkia ja sydämentykytyksiä). Hmmm, kuinka kauan sama asia voi sallitusti yllättää...?

Opettajan näkökulmasta syyskuu on kiireinen ja jännä kuukausi. Luokkani on täynnä uusia lapsia, joista osa siirtyi minulle koulun muista ryhmistä, osalle koko preschool on ihan uusi juttu.

Haastavan kesän jälkeen odotin jännittyneenä ja aika väsyneenäkin mitä tuleman pitää. Tuntui mukavalta saada aloittaa puhtaalta pöydältä uuden ja ikioman ryhmän kanssa. Kesken vuoden aloittaessa käytäntöjen muuttaminen on vaikeampaa.

Ensimmäinen kouluviikko ylitti kaikki odotukseni. Vaikuttaa siltä, että minulla on tänä vuonna todella kiva ryhmä, jonka kanssa aikaa riittää muuhunkin kuin järjestyksen ja turvallisuuden takaamiseen. Tokana päivänä hieraisin hämmentyneenä silmiäni katsellessani kuinka kaksitoista kolmevuotiasta kävelivät kauniissa jonossa ja istahtivat sulassa sovussa aamupiirimatolle. Intoa näillä pienillä koululaisilla riittää niin paljon, että lempileikki taitaa olla kalenterihetki. Luokassa kaikuu viikonpäivälaulu ja puheissa vilahtelevat kirjaimet ja numerot. Halu oppia on kyltymätön.

Kuvissa vielä tyhjät bulletin boardit

Ensi viikolla teemana ovat omenat ja kirjaimena tietenkin A (for apple). Mutta sitä ennen on aika rentoutua ja nauttia viikonlopusta. Tänä iltana lautaselta löytyy itsetehtyä pizzaa ja lasista jotain punaista. Happy Friday!