Eilinen ilta oli viimeinen tällä kokoonpanolla, sillä ystävistämme toinen muuttaa itärannikolle ensi viikolla, toinen pohjoiseen myöhemmin tänä syksynä. Minun tulee ikävä. Minulla on jo ikävä. Mutta ikävän ja haikeuden rinalla pysyy ilo siitä, että nämä ihmiset ovat tulleet elämääni.
Yksi Phillin laivastoystävä totesi läksiäisjuhlissaan, että sukellusveneyhteisö on kuin valtameri; jos otat siitä ämpärillisen vettä pois, hyökyy ulapalta monta saavillista tilalle ennen kuin huomaatkaan. Töiden kannalta tämä voi pitää paikkansa, mutta ystävyyssuhteet ovat mielestäni ihan oma lukunsa. Ystäviä tulee ja menee, säilyy ja palaa. Jotkut ihmiset jättävät elämäämme isomman aukon, joka täytyy kyllä aikanaan, mutta ei koskaan täysin samalla tavalla.
Tänään muistan taas, kuinka paljon inhoan hyvästejä... Inhoan niitä niin paljon, että jossain vaiheessa lakkasin päästämästä ihmisiä oikeasti lähelleni. Kohta he tai me muuttaisivat kuitenkin pois. Onneksi tulin aika pian järkiini ja oivalsin, että ilman oikeita ystäviä ei voi elää. Ystävät ovat jokaisen haikean hyvästin arvoisia - ystävien jättämä jälki on ikuinen. Laivastoystävien kohdalla ei myöskään koskaan tiedä, milloinka he putkahtavat takaisin jokapäiväiseen elämääsi, sillä ennemmin tai myöhemmin joku meistä muuttaa taas.
Nähdään taas ja jatketaan siitä mihin eilen jäätiin!
Kuvat Torrey Pines State parkista
Hyvästien heittäminen on kurjaa, ja vaikka nykyään voisikin olla yhteyksissä Facebookilla, Skypellä sun muilla niin ainakin minulla se monesti jää. Kaikkiin ei vaan pysty pitämään yhteyttä, harmi. Me olimme ensimmäisinä ulkomaanvuosina tiukasti expat-ympyröissä, mutta jossain vaiheessa se jatkuva läksiäisten vietto kävi raskaaksi ja nyt viime vuosina olen vähän välttänyt tuota ulkomaalaiskuplaa ja pyrkinyt tutustumaan ihmisiin, jotka asuvat täällä pidempään tai ovat paikallisia.
VastaaPoistaFacebookin avulla pysyn edes jotenkin karryilla aktiivisten somettajien elamasta,mutta eihan se ole yhtaan sama asia kuin ajan viettaminen yhdessa. Skype on loistava keksinto, mutta jaa minulla ihan liian vahalle kaytolle, kun aikatauluja on (muka) niin vaikea sovittaa yhteen.
PoistaMina yritin pikaan valttaa laivastoympyroita juuri tuosta samasta syysta, etta hyvastit kayvat niin raskaaksi, mutta sitten luovutin. Tana vuonna on edessa paljon hyvasteja, mutta toivottavasti myoskin uusia ystavia.
Hyvästien jättämien on niin haikeaa,kun ei tiedä tapaako heitä uudelleen,vaikka nykyään onkin niin helppo olla yhteydessä,mutta ei se ihan sama juttu ole. Olen asunut muutamassa maassa ,ja jokaisessa maassa olen joutunut jättämään hyvästit.Joidenkin kanssa olen yhteydessä ,joidenkin kanssa en,
VastaaPoistaToisten kanssa yhteydenpito vaan jaa, valitettavasti. Mutta onneksi valilla kay niinkin, etta jo kadotetuksi luulleet ystavat palaavatkin elamaamme ja homma jatkuu siita, mihin vuosia sitten jaatiin.
PoistaMä tuun pian takaisin ;) Vaikka tässä juuri painin samojen ajatusten kanssa, suomeen on ihana tulla käymään mutta aina täältä on yhtä kamala lähteä pois ja sanoa rakkaille heipat määrittelemättömäksi ajaksi jälleen kerran. :I
VastaaPoistaEnnen muuttoa kauas ei oikeasti ole tajunnut miten raskasta on sanoa hyvästejä...
Onneksi tulet <3. Taalla kaivataan hopottelyseuraa! Nauti loppuajasta ja tsemppia!
Poista