Vauhdilla kyttyrän yli

Tämän päiväisen instagram haasteen aiheena (pichaaste/veeralampi) oli aamu kello 8 Helppo valinta! Joka ikinen keskiviikkoaamu kello kahdeksan hyppään auton rattiin ja suuntaan töihin. Joka ikinen keskiviikkoaamu, paitsi tänään. Tänäänkin tartuin jo ennen kasia rattiin, mutta töiden sijaan auton nokka sojoittikin San Diegon laivastotukikohdan suuntaan.

Tukikohdassa juostiin tänään POW/MIA (prisoners of war/missing in action) 5K ja tokihan minunkin piti päästä  mukaan. Sain töistä vapaata ihan luvan kanssa (ei siis iskenyt yllättävä mahatauti) ja otin tietenkin samantien vapaaksi koko päivän, sillä randomit arkivapaat ovat nykyään hyvin harvinaista herkkua.

Lieväksi pettymyksekseni juoksua ei kellotettu tarkasti. Maaliin tullessani kellossa oli lukemat 23, mutta sitä en sitten tiedäkään, kuinka monta minuuttia ensimmäisten juoksijoiden lähdöstä kerkisi kulua ennen kuin pääsin liikkeelle. Osallistujia oli meinaan paikalla satoja, ellei jopa tuhansia. Veikkaisin, että aikani oli jälleen 21 minuutin hujakoilla. Juoksu sujui alkuun jouhevasti, mutta 30 C asteen helle, suoraan päänpäällä porottava aurinko ja tukikohdan kuumimmissa kolkissa poukkoillut rata vaativat veronsa. Maaliin tullessani minulla oli aika kaikkeni antanut olo. Ja vettä kului. Ennen juoksua ja myöskin sen jälkeen.

Mutta nyt on kyllä pistettävä hakuun sopiva 5K, jonka otan sitten ihan aikuisten tosissani. Ajattelin hankkia sitä varten jopa juoksukellon, jonka avulla saan varmistettua, että vauhti on oikea. Annoin pikkusormen, se voi koko käden...