Take me out to the ballgame...

Muistan ikuisesti ensimmäisen baseball -pelini. Toisilla treffeillämme, syksyllä 2007, Phill vei minut katsomaan Red Soxien play off peliä. Peli oli tietenkin loppuunmyyty, mutta Phill oli skalpannut meille huippupaikat läheltä kenttää. En tiennyt baseballista yhtään mitään, mutta stadionin tunnelma vei samantien mukanaan. Red Soxit voittivat pelin ja myöhemmin samana syksynä koko sarjan. Tuona iltana Phill taisi voittaa myös sydämeni. No big deal.

Pelin jälkeen kävelimme kohti keskustaa ja satuimme törmäämään Commonwealth Avenuella "My best friend's girl" - elokuvan kuvauksiin. Jäimme seuraamaan, kuinka Dane Cook ja Kate Hudson suutelivat silmiemme edessä. Elämäni tuntui olevan elokuvaa - liian hyvää ollakseen totta...

Nyt, lähes seitsemän vuotta myöhemmin, olen käynyt katsomassa useita eri baseball -otteluita monissa eri kaupungeissa. Suosikkijoukkueeni on edelleenkin Red Sox, mutta kakkossijaa on pitänyt jo pitkään San Diegon oma Padres. Olen käynyt Petco Parkissa jo kaksi kertaa aiemminkin San Diegossa vieraillessani, mutta onhan sen tietenkin eri asia hurrata Padresille nyt, kun kyse on kotijoukkueesta.

Kävimme katsomassa lauantaina, kuinka Padres hävisi tapahtumaköyhässä ottelussa Chicagolle. Oh well... Aina ei voi voittaa. Onneksi ystäviemme hyvä seura, ylihintaiset hot dogit ja stadionin tunnelma pitivät huolen siitä ettei tylsyys päässyt iskemään. En katso baseballia oikeastaan koskaan televisiosta, mutta peleihin lähden aina enemmän kuin mielelläni.

Kausi on vasta alussa ja edessä varmasti lisää iltoja Petco Parkissa. Padres vs. Red Sox peliä tullaan tuskin näkemään, joten valintani on selkeä: Tällä kaudella olen henkeen ja vereen Padres -tyttö. Go Padres!