Palomar Mountain

Tänään tuli taas ulkoiltua. Ajelimme aamupäivällä noin puolentoista tunnin ajomatkan päässä sijaitsevalle Palomar Mountainille. Reitti oli kaunis, mutta minun kaltaiselleni auto-ongelmaiselle hieman pahoinvointia aiheuttava. Jyrkkä nousu ja tiukat mutkat saivat kasvoni muuttumaan vihreiksi. Kaikeksi onneksi ihana aamupalamme pysyi kuin pysyikin sisällä.

Parkkeerasimme automme Palomar Mountain Observatoryn leirintäalueelle ja kävelimme reippaasti pari mailia rinnettä ylöspäin. Observatoriolla ihastelimme avaruuden ihemeitä ja 200 tuumaista kaukoputkea. Valitettavasti suurin osa observatoriosta on suuren yleisön katseilta piilossa. Olisi mahtavaa päästä tiirailemaan universumia ison kaukoputken läpi. Minun matkapahoinvointi geeneilläni kun ei taatusti koskaan tulla matkaamaan oikeasti avaruuteen.

Itse haikki oli tällä kertaa hyvin epä-San Diego-mainen. Polku kulki varjoisen metsän keskellä ja tuoksui havupuilta. Matkan varrelle osui myös muutamia jättikokoisia männynkäpyjä.

Hih, Amerikassa kaikki on isompaa...

Tämäkin reitti oli ihan mukava ja kaunis, mutta jos aikaa on vain yhdelle tai kahdelle ulkoilureitille, en valitsisi juuri tätä omalle bucket listalleni. Mutta ei minua kannata ehkä uskoa... Minusta on taitanut tulla jo hieman San Diego snobi. Upeitahan nämäkin maisemat olivat.

Vaikka avaruus jäikin tänään ihan yhtä kauas kuin aina ennekin, nautimme illalla tähtivaan alla grillailusta ja ihmettelimme maailmankaukkeuden kokoa. Poissaollessamme pienet muurahaiset olivat meinaan vallanneet keittiömme ja kulkivat katkeamattomina ketjuina kodin ja pihan poikki. Roskien ulos vieminen, vesisuihkut ja kanelin ripotteleminen auttoivat ainakin hetkeksi, mutta meillä on vahva tunne, että muurahaisia tullaan näkemään vielä sankoin joukoin tämän kesän aikana. Eipä siinä sitten muu auta, kuin mahduttaa kaikki 10000 kämppistä sisään. Onneksi eivät ole kuitenkaan pureva mallia...