Keväthuumaa

Kaikista San Diegossa tähän mennessä kokemistani vuodenajoista kevät on tuntunut kaikkein eniten siltä miltä pitääkin. Vaikka talvi olikin hieman tavallista lämpimämpi ja kuivempi, yllätti kevät vihreydellään ja kukikkuudellaan.

Suurimpia kevättunnelman luojia olivat kuitenkin koulumme äitienpäiväjuhla sekä  viimelauantainen kevät picnic ja konsertti. Koulu tarjosi hampparit ja hot dogit, perheet toivat pientä naposteltavaa ja jälkkärit. Puistoon pystytettiin kaksi pomppulinnaa ja lisäksi tarjolla oli kasvomaalausta.

Picnicin loppupuolella lapset esittivät muutaman laulun, joista yksi oli tietenkin Frozenista tuttu "Let it go". Matikkapääni ei riitä laskemaan kuinka monta kertaa (liikaa) tuota laulua on laulettu tänä keväänä. Jokohan se voitaisiin unohtaa...? Olisi hauska tietää, miksi siitä on tullut ainakin tässä maassa aivan valtava hitti. Jokainen lapsi tuntuu osaavan sanat ulkoa ja eläytyvän lauluun koko sydämestään. 

Tapahtuma oli luonteeltaan äärettömän rento. Vaikka small talk ei edelleenkään kuulu suurimpiin vahvuuksiini, oli vanhempien kanssa mukava jutella välillä koulun seinien ulkopuolellakin. Samalla myös perheet saivat mahdollisuuden tutustua toisiinsa ja yhdistää kasvot lasten puheissa vilahteleville nimille.

Nyt ei muuta kuin kesää kohti. Koulumme pysyy auki vuoden ympäri, mutta kesällä päivärytmi muuttuu hieman rennommiksi. Säiden puolesta on jännä nähdä, noudatteleeko kesäkuu San Diegolle tyypillistä June Gloom (kesäkuun sumut) -kaavaa vai jatkuuko kuiva ja kuuma sää pitkälle syksyyn asti. Maastopalokauden kannalta toivon taivaan täydeltä sumua ja sadetta. Viime viikon palot ovat nyt jotakuinkin hallinnassa, mutta kyseessä oli vasta alkusoitto sille, mitä seuraa, jos ei kohta sada. Vaikka ikuinen auringonpaiste onkin toisaalta ihan kiva juttu, ymmärrän nyt myös sateen tärkeyden. Ei siis muuta kuin sadetanssit pystyyn. Sovitaanko vaikka niin, että puhallatte kaikki sadepilvet sieltä Suomesta tänne Kaliforniaan? Win, win, (win).