Muinaiset ja tulevat road tripit

Ihan kohta pian on road tripin aika! Google maps:n mukaan etäisyys nykyisen ja tulevan osoitteen välillä on 3093 miles/44 hrs. Mutta eihän me nyt tietenkään suorinta reittiä ajateltu ajaa. Matkalle kun mahtuu yhtä sun toista nähtävää.

Tämän hetkinen suunnitelma kulkee reittiä:

Portsmouth, NH (heippa koti)
Schenectady, NY (?) (ehkä, ystäviä moikkaamaan)
Finger lakes, NY (viinitiloja ihmettelemään)
Chicago, IL (Chicago hei, tarvitseeko tuota selittää?!)
O'Fallon, IL (lounastauko USA:n parhaiden ribsien parissa)
Topeka, Kansas (koska se nyt vain sattuu olemaan matkan varrella ja sopivassa kohtaa)
Rocky Mountains, Colorado (upeita näköaloja)
Arches National Park, Utah (lisää upeita näköaloja)
Lake Powell, Waves, Grand Canyon, Arizona (vähän vielä lisää upeita näköaloja)
Las Vegas (no tietty!)
San Diego (hei uusi koti)

Joissain paikoissa vietetään vain yksi yö, toisissa vähän useampi. Aikataulut ovat vielä pikkuisen epäselviä ja yhä edelleen on olemassa pieni mahdollisuus, että matkaan lähteekin ainoastaan Veera ja Kisu. Jos näin kurjasti käy, saattaa sight seeing jäädä vähemmälle ja ajelenkin sitten pitkiä päiviä maissipeltojen keskellä, San Diegon kiilto silmissäni.

Tällainen reissu siis suunnitteilla. Haastavaa tästä tekee se, että päätimme kuitenkin, aikaa ja rahaa säästääksemme, ottaa Kisun matkalle mukaan. Alunperin meidän oli tarkoitus jättää Kisu ystävillemme hoitoon ja minä olisin sitten lentänyt tänne takaisin, käyttänyt Kisun terveystarkastuksessa ja lentänyt Kisun kanssa San Diegoon. Hoitajaehdokkaita Kisulle oli tarjolla useita, mutta auton vuokraus, lentoliput ja "turha" eläinlääkärissä käynti tulevat aika kalliiksi. Ylimääräisestä vaivasta puhumattakaan.

Jännityksellä siis odotamme, miten Kisu selviää matkasta ja muuton tuomasta stressistä. Matkustusmukavuudesta se ei ainakaan jää kiinni, sillä tilasin juuri Amazonista uuden ja nykyistä tilavamman matkalaukun (siis matkakodin) Kisulle. Uuden kantolaukun saa sijoitettua kätevästi ja turvallisesti takapenkin vöihin ja ilmeisesti siihen kuuluu myös jonkinlainen juomapullosysteemi, josta Kisu voi sitten siemailla sivistyneesti vettä maisemia katsellessaan. Siis sen minkä maukumiseltaan kerkiää...

Onpa kyllä jännää! Minä olen aina rakastanut road trippejä. Kun olin pieni, perheemme reissasi joka kesä ympäri Suomea pienellä punaisella Fiatilla ja myöhemmin sähkön sinisellä Corollalla. Yövyimme leirintäalueiden pienissä mökeissä, joskus rohkeasti jopa teltassa. Päivät seikkailimme tutuissa ja tuntemattomissa kaupungeissa ja metsissä, illat paistoimme makkaraa tai kokkailimme matkakokoisella kaasuhellalla nötköttiä ja makaronia. Ihanaa matkaruokaa (siis ihan ilman ironiaa), jota ei ikinä koskaan milloinkaan olisi syöty kotona.

Kesäreissujen lisäksi ajelimme lähes joka talvi Riihimäeltä Rovaniemelle kummitädin luo kylään. Takapenkillä kolme lasta, joista jokaisella eväänä kolme pikkuaskia karkkia. Matkalla kuuntelimme kasettisoittimella hyvin sekalaista musiikkia. Jokainen perheenjäsen sai vuorollaan valita oman kasettinsa. Siskoni valitsemat kasari-/ysärihevialbumit taisivat kyllä saada hieman vähemmän soittoaikaa.

Suomen huoltoasemien baarit ja leirintäalueet ovat siis tulleet tutuiksi. Nyt odotan innolla USA:n valloitusta. Route 66, here we come!

Veera Raumalla vuonna 80 jotain (huomaa kukkapanta!)

Hieman tuoreempi road trip, Kauai, HI 2010