Viikonpäiväteoria

Iloista keskiviikkoa, it's Hump Day! Yksi tämänhetkisistä lempimainoksistani on vakuutusyhtiön mainos, jossa iloisen onnellinen kameli kuljeskelee ympäri perusankeaa toimistoa ja kyselee väsyneen näköisiltä ihmisiltä, mikä päivä tänään on. Well, it's Hump Day, wohoo! "Happier than a camel on Wednesday." Kyttyrän yli mennään ja huomenna ollaan jo viikon paremmalla puolella. 

Tässä YouTube -linkki mainokseen: http://www.youtube.com/watch?v=9GGKPEPZuKc Saa minut nauramaan joka kerta.

Muistaako kukaan enää minun viikonpäiväteoriaani? Teorian kehittelystä on jo kuutisen vuotta, mutta allekirjoitan sen edelleen. Teoria meni jotakuinkin näin:

Viikon paras päivä on perjantai. Perjantaina tehdään suunnitelmia ja haaveillaan. Koko ihana pitkä viikonloppu on edessä ja sen voimalla jaksaa viimeiset työtunnit vaikka päällään seisoen. Perjantaina tylsätkin asiat hymyilyttävät ja arjen huumori kukoistaa.

Lauantai taistelee tasaväkisesti perjantain kanssa parhaan päivän tittelistä. Lauantai kuuluu minulle ja ajatukset on helppo pitää nykyhetkessä. Edellinen viikko on oikeasti takana ja seuraavaan on vielä pitkä aika. Lauantaina on helppo olla onnellinen ja tyytyväinen siihen mitä minulla on.

Liian laiskat sunnuntait eivät sovi minulle, sillä ajatukset eksyvät aivan liian helposti tulevaan. Parhaimmillaan sunnuntai on silloin, kun sitä kohtelee samalla tavoin kuin lauantaita. Sunnuntai on kokonainen päivä, miksi siis jaamme sen niin helposti kahtia: ihanaan sunnuntaiaamuun ja ahdistavaan sunnuntai-iltaan?

Maanantai on mainettaan parempi. Oikeastaan on ihan kiva mennä töihin vaihtamaan työkavereiden kanssa viikonloppukuulumiset. Viikonlopun voimalla jaksaa vielä hymyillä. Avain onnistuneeseen maanantaihin on ajatusten pitäminen menneessä viikonlopussa.

Tiistai on inhokkipäiväni. Viikonlopusta on jo niiiiin pitkä aika ja seuraavaa ei näy vielä keskiviikon kyttyrän takaa. Tiistai on Arkipäivä (isolla A:lla).

Keskiviikko on todellakin Hump Day - toisella puolella pilkottaa jo viikonloppu. Keskiviikkona ajatuket voivat mennä kumpaankin suuntaan, viikosta riippuen. Joinain viikkoina on JO keskiviikko, toisina taas VASTA keskiviikko. Mahdollisuuksia löytyy, loppu on itsestä kiinni.

Torstai on oikeasti toivoa täynnä. Lasten kanssa työskennellessäni olen nimennyt torstain myös Hyper Thursdayksi. Yleensä torstai on päivistä haastavin, mutta torstaitoivon avulla haasteet muuttuvat huumoriksi, viimeistään torstai-iltana rättiväsyneenä sohvalla löhöillessäni.

Ja sitten koittaakin taas perjantai, jolloin jo aamusta tuntuu, että viikonloppu on alkanut. Hymyillen kohti uutta kierrosta.

Siinä se teoria kaikessa upeudessaan. Jonain päivänä kouluissa vielä opetetaan Veeran viikonpäiväteoriaa suurena totuutena. On se sen verran hyvä.

Ei ole kameli, ei, mutta kyllä tästäkin eläimestä keskiviikkohuumoria löytyy