Phill oli lähdössä illaksi töihin. Mukaan otettavaa tavaraa oli sen verran, että autoin häntä kantamaan kamat autoon. Kun auto oli lastattu, lähti Phill matkaan ja minä suuntaisin takaisin sisälle - tai siis yritin suunnata. Ovipas ei auennutkaan!
Ei auttanut muu kuin sprintata Phillin perään. Muutaman kerran mielessä käväisi lause: "This is why I go to the gym." Ja aika nopsaan minä kyllä juoksinkin! Muutamat Phillin matkaa hidastaneet risteykset se otti, mutta vihdoin ja viimein Phill pysähtyi liikennevaloihin ja minä otin loppukirin. Phillin ilme oli näkemisen arvoinen, kun koputtelin ikkunaan ja vaadin päästä sisälle.
Mutta nyt voin taatusti todeta, että näiden pohjamutien jälkeen huomisen täytyy olla paljon parempi päivä. Itse asiassa tuo pieni sprinttitreeni piristi mieltä sen verran paljon, että minua hymyilyttää jo nyt. Varsinkin kun keittiössä odottaa Zahtar:sta haettu Fatush salaatti. Nam, nam! Ja Phill oli ostanut minulle kaupassa käydessään suklaata. Eiköhän näillä selvitä!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti