Kaukana Kotona: Melkein edustusrouva

Eilinen päivä oli varsinainen laivastolauantai. Päivään mahtui univormushoppailua ja -(privaatti)"muotinäytöstä", autonpesutapahtumassa työskentelyä sekä yhdessä Phillin työhön liittyvässä projektissa avustamista. Päivä oli oikeasti ihan kiva. Univormumiehiä (varsinkin sitä omaa) katselee aina ihan mielellään eikä muutaman tunnin reipas autojen pesukaan niin kamalaa ole, kun sää on mitä parhain. Illalla palkitsimme itsemme ihanilla Moxi:n tapaksilla. Vain me kaksi, ihan ilman laivastoa.

Yksi laivastoelämän mukanaan tuomista ylläreistä on ollut mitä erilaisempiin edustustehtäviin joutuminen. Phillin paatti järjestää aina välillä erilaisia tilaisuuksia, joista osa on mukavia, osa vähän vähemmän mukavia. Suhteet ovat kuitenkin kaiken a ja o, joten yleensä käymme ainakin näyttämässä naamaamme erilaisissa tapahtumissa.

Laivaston hierarkisuus tekee eri tapahtumien luonteen ymmärtämisestä haastavaa. Joissain tilaisuuksissa hierarkiasta piedetään kiinni kynsin ja hampain, toisissa vaihdetaan vapaalle ja kaivetaan muistikätköistä työkavereiden kauan sitten unohtuneet etunimet. Hierarkiasäännöt eivät yleensä koske puolisoita. Minulle Phillin pomot esittäytyvät aina etunimillä ja ilman titteleitä eikä minun tarvitse kutsua ketään nimikkeellä sir.

Vuosi sitten Phill valittiin sukellusveneensä vuoden sailoriksi (sailor of the year =soy). Tämä nimitys toi mukanaan kutsun uudeksivuodeksi Kaliforniaan Pasadena:n kaupunkiin. Kutsu oli meille suuri yllätys ja vielä suurempi kunnia. Jotain tapahtuman merkkitävyydestä kertoo ehkä se, että laivaston PR-osasto antoi meille ennen lähtöä valmennusta edustamiseen ja median kohtaamiseen. Viimeiset neuvot menivät jota kuinkin näin:" Ei mitään paineita, olkaa vain omia itsejänne ja muistakaa, että te edustatte tapahtumassa koko USA:n laivastoa." Juu, ei mitään paineita.

Pasadena:n vuosi alkaa Rose parade:lla ja Rose Bowl jalkapallopelillä. Tapahtuma näytetään USA:ssa useilta kanavilta ja lähetetään myöskin kansainvälisesti. Jo pelkkä tapahtumien seuraaminen olisi valtavan hieno ja uniikki kokemus, mutta istäntämme pistivät vielä vähän paremmaksi ja järjestivät meidät osaksi paraatia ja kaikkia mahdollisia VIP-tilaisuuksia. Paraatipaikkamme oli City of South Pasadena:n float -"Sailing the Sea of Knowledge", joka muuten voitti kaikkein kauneimman vapaaehtoisvoimin rakennetun floatin tittelin. Paraatin päätyttyä meidät kiidätettiin poliisisaattueessa - yhdessä Rose Court:n kanssa- jalkapallostadionille, jotta emme vain missaisi tailgating -tapahtumaa ja peliä. Aikamoinen alku uudelle vuodelle!

Tournament of Roses tapahtumien lisäksi ohjelmaamme kuului illallisia, lounaita, aamupaloja ja juhlia yhdessä laivaston ja Pasadenan/South Pasadenan silmäätekevien kanssa. Harvemmin sitä tulee istuttua saman pöydän ääressä South Pasadenan entisen pormestarin ja laivaston kakkosmiehen (Chief of Naval Personnel) kanssa.

Ennen reissua meitä jännitti aika tavalla, sillä emme ole kumpikaan edustajatyyppejä luonnostamme. Siksi olikin ihana huomata, että meidät otettiin vastaan lämpimästi ja kohdeltiin aivan kuin olisimme olleet kunniavieraita. Phill totesikin jossain vaiheessa osuvasti, että kun ihminen saavuttaa arvoasteikolla tietyn pisteen, ei hänen tarvitse enää todistella omaa arvovaltaansa itselleen eikä ympärillä olijoille. Perästä on kuulunut ainoastaan positiivisia kommentteja, joten edustimme ilmeisesti ihan onnistuneesti.

Huikeiden kokemusten jälkeen voisi kuvitella, että nyt kaikki edustustehtävät sujuvat kuin vettä vain, mutta ei se valitettavasti ihan niinkään ole. Kyllä minua vieläkin jännittää tai vaivaannuttaa joissain ihan pienissäkin tilaisuuksissa. Loppujen lopuksi se on aina niin paljon kiinni tapahtuman luonteesta ja muista osallistujista. Nähtäväksi jää tuleeko minusta koskaan täysin luontevaa edustusrouvaa vai pitääkö tyytyä saamaan kiksit selviytymisestä ja itsensä ylittämisestä.