Siltojen varassa

Jos olet koskaan katsonut kartalta Portsmouthin sijainnin, olet ehkä huomannut, että se sijaitsee aivan Mainen osavaltion rajalla. Etelässä Massachusettsin raja tulee vastaan n.20 mailin päässä. Töitä etsiessäni naureskelin mahdollisuudelle elää kolmen osavaltion alueella: Minä olisin töissä Massachusettsissa, Phill Mainessa ja asuisimme yhdessä New Hampshiressa. Lopulta oma työpaikkani löytyi kuitenkin New Hampshiren puolelta ja Phill luonnolisestikin työskentelee päivittäin Portsmouth Naval Shipyardilla, joka kuitenkin sijaitsee Kitteryn kaupungissa, Mainen osavaltiossa. Sekoitinkohan jo teitä tarpeeksi?

Portsmouthin ja Mainen osavaltion erottaa toisistaan kapeahko Piscataqua-joki. Portsmouthin Prescott Park ja shipyard sijaitsevat vastakkaisilla puolilla jokea, mutta niin lähellä toisiaan, että voin jopa nähdä Phillin sukellusveneen puistonpenkillä istuessani. Lähellä, mutta kuitenkin niin kaukana...

Joen ylitse kulkee kolme siltaa: keskustassa sijaitseva Memorial Bridge, Middle Bridge (virallisesti Sarah Mildred Long Bridge) sekä moottoritiesilta I-95 (New Hampshire Turnpike/Maine turnpike). Näistä ainoastaan Memorial Bridge sallii kävelijät ja pyöräilijät.

Muuttaessamme Portsmouthiin syksyllä 2011 meille selvisi, että vuonna 1923 rakennettu Memorial Bridge ei ollut läpäissyt viimeisimpiä turvallisuustarkistuksia, minkä vuoksi se oli nyt suljettu moottoriliikenteeltä. Kävelijät ja pyöräilijät saivat kuitenkin jatkaa sillan käyttämistä. Lopulta vauriot osoittautuivat niin pahoiksi, että silta päätettiin purkaa ja rakentaa tilalle kokonaan uusi silta. Joulukuussa 2011 silta suljettiin ja purettiin. Tämä oli paikallisille iso menetys, sillä sillalla on suuri historiallinen ja myöskin käytännöllinen merkitys nopeana reittinä Kitteryn ja Portsmouthin välillä.

Memorial Bridgen sulkemisen jälkeen jäljellä oli siis kaksi siltaa, joista kummallakaan ei saanut pyöräillä eikä kävellä. Ihan tyhjän päälle ei autotta liikkuvia kuitenkaan jätetty, vaan Portsmouthin ja Kittery välille järjestettiin shuttle bus -yhteys. Viiden minuutin kävely sillan yli korvautui kerran tunnissa lähtevällä bussilla, jonka matka-aika on vuorokaudenajasta riippuen n. 10-15 min. Aika turhauttavaa, mutta ehdottomasti tyhjää parempi.

Sillan sulkeminen vei Philliltä mahdollisuuden kulkea pyörällä töihin. Koska meillä oli viime kevääseen asti käytössä vain yksi auto, minä vein ja hain Phillin töistä joka päivä. Käytännössä ylitin jomman kumman sillan ainakin neljä kertaa päivässä, joskus jopa kuusi kertaa, jos minulla oli jotain muuta asiaa Kittery:n puolelle.

Huhtikuun ensimmäisenä päivänä ajelin töistä I-95:lla kohti Kitterya ja huomasin keskisillan olevan suljettu. Noukittuani Phillin kyytiin kävimme katsomassa, josko silta olisi jo auki, mutta tiemme tyssäsi betoniporsaisiin ja "suljettu"-kyltteihin. Illalla uutisia lukiessani minulle selvisi, että Portsmouthin satamassa ollut tankkerialus oli karannut iltapäivällä laiturista ja törmännyt sillan rakenteisiin. Vauriot olivat niin suuret, että silta täytyi sulkea liikenteeltä korjaustöiden ajaksi. Jäljellä oli siis enää yksi silta.

Seuraavat kaksi kuukautta vietinkin sitten liikenteestä tukkoisalla I-95:lla toivoen, että ainoa kulkuväylämme kodin ja Phillin työpaikan välillä pysyisi avoinna. Ja pysyihän se. Mutta voi sitä onnen päivää, kun keskisilta avattiin taas liikenteelle. Elämä helpottui taas hitusen.

Tänään on sitten se suuri päivä, kun uutuudesta kiiltävä Memorial Bridge aukeaa sekä autoilijoille että kevyelle liikenteelle. Kyllä tätä onkin odotettu! Käyttämäni shipyardin kuntosali sekä kaikki suosikkikauppamme/-kahvilamme (Golden Harvest, Carl's Meat Market ja Beach Pea Baking co.) sijaitsevat Kitteryssa. Taidanpa juhlistaa sillan avautumista kävelemällä Beach Pea -kahvilaan lounaalle. Olen aika varma, että sillan ylittää tänään muutama muukin ihminen...

Vanha Memorial Bridge 2011

Uuden sillan rakennustyömaa heinäkuussa 2013