Isojen autojen maa

Oltuani USA:ssa vuoden yhtäjaksoisesti, palasin Suomeen syksyllä 2008 viimeistelemään maisterin opintoni. Aika pian havaitsin, että Suomen kahvilasta ostettu iso kahvi on pienempi kuin amerikkalainen pieni kahvi. Kahvin lisäksi myös autot näyttivät Suomessa pieniltä. Ja pieniähän ne saavatkin olla Suomen jäätävillä bensan hinnoilla.

USA:ssa autoja on paljon ja joka lähtöön. Silmämääräisesti arvioisin, että kaikkein eniten tällä alueella näkee SUV-tyyppisiä autoja. Shipyardilla ajellessa joka toinen vastaan tuleva auto on tietenkin valtava avolava truck. Ja onhan täällä myös valtavasti ihan tavallisia pieniä perusautoja, miksi niitä nyt ikinä sitten kutsutaankaan.

Elimme melkein kaksi vuotta hyvin epätyypillisen amerikkalaisen pariskunnan elämää, sillä meillä oli vain yksi auto. Vaatihan se vähän sumplimista ja joustamista, mutta pärjäsimme kuitenkin niin hyvin, että pidimme toisen auton ostamista turhana. Viime keväänä työaikataulumme muuttuivat ja tekivät kimppakyydeistä hieman hankalampia. Edessämme alkoi häämöttämään myös muutto Kaliforniaan, missä tiesimme viimeistään tarvitsevamme kaksi autoa. Koska New Hampshiressa ei tarvitse maksaa ostoksista veroja, oli meidän järkevintä hankkia toinen auto täältä.

Auton etsintämme aluksi pohdimme, minkä tyyppinen auto olisi meille järkevin valinta. Olimme kumpikin olleet todella tyytyväisiä vuoden 2002 Toyota Camryymme, mutta toivoimme lisää tavaratilaa. Siksipä päätimme rajoittaa tutkimustyömme kompakteihin ja keskikokosiin SUV-autoihin.

Jahtimme kesti pitkään ja sisälsi kymmeniä tietokoneella vietettyjä tunteja sekä muutaman iloisen sunnuntain autokaupoissa ja koeajoilla. Minä olisin ollut valmis ostamaan lähes jokaisen kokeilemani auton, Phill puolestaan teki päätöstä huomattavasti pidempään. Niin se aina menee meillä kahdella. Minä tahdon NYT ja Phill tutkii, miettii, harkitsee ja tutkii vähän lisää.

Lopulta päädyimme leasaamaan upouuden, vuoden 2013 Toyta RAV4 xle:n. Mustan tietenkin! Auto on ollut enimmäkseen minun käytössäni, sillä Phillillä on hyvin vahva suhde käteisellä ostamansa Camryn kanssa. Ja mielellänihän minä tätä autoa ajan. Kulutus on ollut kaupunkiajossa n.21-22 miles/gallon, kaikki tarvittavat tavarat ja ostokset on ollut helppo mahduttaa kyytiin, parkkeeraminen on helpompaa kuin Camryn kanssa, kiihtyvyys on kiitettävä (SUV:ksi) ja auto näyttää hitsin hyvältä. Muita ihania asioita ovat Bluetooth, kaksijakoinen ilmastokontrolli (minun ei tarvitse palella eikä Phillin hikoilla), kattotelineet ja kattoikkuna.

Kaiken kaikkiaan autoshoppailu oli kivaa. Opin yhtä sun toista netissä seikkaillessani ja pystyin jopa käymään lyhyitä pro-keskusteluja myyjien kanssa. Leasausprosessin aikana minulle myöskin selvisi, että minun täytyi  päivittää paperini sosiaaliturvatoimistossa. Halusimme leasata auton meidän kummankin nimiin, mutta prosessi meinasi tyssätä siihen, että minua luultiin alieniksi. Ei siis pieneksi vihreäksi mieheksi vaan maassa viisumin turvin olevaksi. Homma hoitui onneksi pikaisella vierailulla sosiaaliturvatoimistoon Green Cardini kanssa. Nyt minulla on uusi komea sosiaaliturvakortti ja oma nimi autopapereissa. Minun ihka ensimmäinen autoni!

Auto on ollut käytössäni nyt 3kk enkä todellakaan keksi mitään pahaa sanottavaa. Lopullinen testi tuleekin sitten olemaan Road trippimme USA:n halki. Päivät ovat nyt selvillä ja tänään alkaa vakava (iloinen) suunnittelu. Vinkkejä otetaan vastaan!

PS. RAV4  genie ei ole vielä ilmantuunut toteuttamaan haaveitani. Harhaan johtavaa mainontaa...

Olisi vissiin aika käydä autopesulla...