Valkotakkisia moikkaamassa

USA ei ole lainkaan paha paikka sairastaa, jos sattuu olemaan joko paljon rahaa tai kattava vakuutus. Yksi military elämän parhaista puolista on Tricare-vakuutus, joka kattaa meidän kummankin lääkäri- ja lääkekulut lähes täydellisesti. Minähän en tunnetusti sairasta koskaan (kop, kop!), mutta ilman sairasteluakin on hyvä tietää, että tarvittaessa on mahdollisuus saada kunnon hoitoa ilman tuhansien dollareiden sairaalamaksuja.

Kiireettömissä tapauksissa ja arkipäivisin meidän pitää asioida shipyardin lääkärikeskuksessa, missä meillä on nimetty omalääkäri. Yleislääkäreiden lisäksi keskuksesta löytyy hammaslääkäreitä, silmälääkäreitä/optikkoja, fysioterapeutteja sekä perus röntgenit ja laboratoriot. Osa keskuksen työntekijöistä on siviilejä, osa laivaston palveluksessa. Ensimmäistä kertaa keskuksessa vieraillessani minut otti vastaan silmälääkäri, jolla oli päällään täsmälleen sama univormu kuin Philillä. Täytyy myöntää, että minulla oli pieniä asennoitumisongelmia. Pienessä mielessäni laivaston univormu ei voinut mitenkään kuulua pätevälle lääkärille. Pääsin onneksi asennevammani yli ja sain lääkäriltä hyvää ja asiantuntevaa palvelua.

Viikonloppuisin ja kiireellisissä tapauksissa suuntaamme kaikkien muiden tavoin Portsmouthin sairaalan ensiapuun. Uskomatonta kyllä, olen vieraillut ensiavussa Phillin kanssa jo kaksi kertaa.
Ensimmäisellä kerralla syynä oli jäinen rinne, lumilauta ja kypärätön pää. Ohuen lumikerroksen alla oleva jää sai Phillin menettämään lumilaudan hallinnan ja kaatuessaan hän kumautti päänsä sen verran pahasti, että tuloksena oli aivotärähdys. Lähinnä minun mielenrauhani ja omalääkärin puhelinsuosituksen vuoksi Phill suostui piipahtamaan ensiavussa, missä hänelle tehtiin perustestit ja pää kuvattiin cat scanilla. Mitään vakavampaa ei tutkimuksissa onneksi paljastunut ja yli kolmentuhannen dollarin laskusta meidän ei tarvinnut maksaa penniäkään. Toinen ensiapuvierailu oli vuorossa vuosi sitten kesällä, kun Phill satutti selkänsä sukellusveneen tikkailla kiipeillessään. Tuostakin turmasta selvittiin onneksi kunnon kipulääkkeillä, fysioterapialla ja muutaman päivän täyslevolla.

Lopullisesti kattavan vakuutuksen merkitys selvisi minulle tänä keväänä, kun hyvä ystävämme joutui viettämään sairaalassa useita viikkoja pariin otteeseen. Ystävämme umpisuoli puhkesi, mutta itsepäisenä ja ehkä turhankin vahvana miehenä hän ei mennyt lääkäriin ennen kuin päivä suolen puhkeamisen jälkeen. Lääkäreiden mukaan hänet operoitiin aivan viime hetkellä. Kaikeksi epäonneksi kaikkia kuona-aineita ei oltu saatu poistettua, ja muutaman tuskaisen viikon jälkeen hän päätyi uudelleen leikkauspöydälle. Tällä kertaa kaikki meni hyvin ja toipuminen pääsi vihdoin alkamaan.

Vaikka vakuutus ei poistakaan sairastumiseen tai onnettomuuteen liittyvää huolta, pelkoa ja epämukavuutta, on helpottavaa tietää, että avun saaminen ei jää rahasta kiinni ja toipumisen jälkeen ei tarvitse ensimmäiseksi alkaa miettimään sairauskulujen auheittamaa velkataakkaa. Ja aivan kuten kaikkien vakuutusten kohdalla, toiveissa on, että vakuutusta ei tarvitse juurikaan käyttää.

Käsien pesu on tarkkaa puuhaa