Monday, August 12, 2013

Ajatuksilla leikkimistä

Tänä aamuna ei olisi huvittanut nousta ylös ollenkaan. Väsytti aivan vietävästi! Mutta eipä auttanut, oli vain pakko nousta ja viedä Phill töihin kuudeksi. Ja kun kerran olin jo hereillä ja sopivasti shipyardilla, suuntasin siitä sitten kuntosalille. Hyvä treeni (+kaksi kuppia kahvia) herättää kummasti. Kahdeksalta olin jo aivan hereillä.

Viime aikoina ei ole tullut kauheasti nukuttua. Phillin ylennys on tuonut mukanaan jos minkä näköistä tehtävää ja tapahtumaa, jotka ovat rajoittaneet minulle niin tärkeiden kahdeksan tunnin yöunien saamista. Koska toinen autoistamme on jo matkalla kohti San Diegoa, täytyy minun herätä joka aamu samaan aikaa Phillin kanssa. PT(physical training) aamuina se tarkoittaa herätyskellon soimista klo 4:00, muina aamuina saamme nukkua jopa viiteen tai kuuteen. Onneksi olen luonnostani aika aamuvirkku.

Viikonloppuna tuli taas pohdittua tätä meidän elämää ja elämän isoja kysymysmerkkejä. Niin kuin aiemmin totesin, emme tiedä tällä hetkellä täysin varmasti, missä Phill tulee suorittamaan Chief-palveluksensa ensimmäisen osan. Jossainpäin Tennesseen osavaltiota työskentelee Navy detailer, joka siirteelee pieniä sotilasukkoja kartalla. Heti kun hän saa ripoteltua ukot kartalle haluammallaan tavalla, saamme mekin varmasti tietää, mihin tästä suuntaamme.

Ukkojen sijoittaminen parhaalla mahdollisella tavalla vie tietenkin hetkisen, joten kaikella todennäköisyydellä minä, auto ja tavarat olemme jo San Diegossa ennenkuin päätös tulee. Toivomme kovasti, että tämä fakta on eduksemme ja auttaa Philliä saamaan haluamansa paikan San Diegosta. Perheiden muuttaminen ei ole ilmaista ja laivasto on koko USA:n hallinnon tavoin tiukalla säästökuurilla.

Äitini kysyi minulta viikonloppuna jutellessamme, onko epätietoisuudessa eläminen rasittavaa. Onhan se, mutta ei ollenkaan niin pahasti kuin äkkisältään kuvittelisi. Olemme nähneet kovasti vaivaa muuttomme eteen ja ajatus San Diegossa asumisesta on muuttunut konkreettisemmaksi ja konkreettisemmaksi. Olemme suunnitelleet ja haaveilleet ja nähneet itsemme tallailemassa San Diegon katuja. Olemme taatusti pettyneitä, jos joudumme heti tavarat purettuamme suuntaamaan taas uuteen kaupunkiin.

Jos meidät kuitenkin sijoitetaan jonnekin muualle, ei minulla ole epäilystäkään ettemmekö jossain vaiheessa katsoisi taaksepäin ja toteaisi kaiken menneen oikeastaan parhainpäin. Olemme kumpikin äärettömän sopetuvaisia ja useimmiten positiivisia. Kun asiat eivät ole omissa käsissä, on parempi vain hyväksyä faktat ja ottaa uudesta tilanteesta kaikki mahdollinen irti.

Mikä olisi sitten se pahin mahdollinen sijoituspaikka? Hmmm, enpä tiedä. Sukellusvenetukikohtien hyvä puoli on se, että ne sijaitsevat aina veden äärellä. Jos kaupunki on veden äärellä, ei se voi olla läpeensä paha. Tukikohdista isoimmat sijaitsevat lämpimillä, jopa trooppisilla alueilla, mikä on minulle iso plussa.

Jos päädymme itärannikolle, olemme lähempänä New Jerseya ja Suomea. Länsirannikolla saisimme puolestaan nauttia uusista alueista ja erilaisesta luonnosta. Jos asuisimme Guamilla, unelmieni kaukomaat, Australia, Uusi-Seelanti ja Japani, muuttaisivat lähelle. Hawaijille muutto puolestaan tarkoittaisi paluuta kotiin.

Ei tässä taida siis kovin huonosti päästä käymään. Phillin ylennys sinetöi päätöksemme laivastossa pysymisestä eläkeikään asti. Vaikka laivaston eläkeikä on huomattavasti siviilimailmaa matalammalla, on edessä vielä useita vuosia ja useita kaupunkeja, ehkä jopa maita. Voidaan sitten kiikkustuolissa istuessamme valita se kaikista mieleisin.


Hummereita ja shipyardia New England-tyyliin


Auringonnousuja meren rannalla


Ja lämpimiä päiviä paratiisissa... Kaikki kelpaa









No comments:

Post a Comment