Väsyneenä ajatukset kääntyivät tulevaan kiireiseen viikkoon ja sieltä se sitten iski heti aamupalan jälkeen: perinteinen sunnuntai-fiilis. Ja paha (tupla) sellainen.
Sunnuntai-fiilis ei ole vaivannut minua hetkeen eikä ole ollut yhtään ikävä. Tiedätte varmasti, mistä puhun? Sunnuntai-fiilis on se ahdistava tunne, joka iskee joskus ennen uutta viikkoa, kun ei jostain syystä huvita eikä jaksa. Sunnuntai-fiilis varastaa mukanaan vapaapäivän nautinnon ja antaa tilalle kiikkustuolimaista murehtimista, joka ei vie lopulta yhtään minnekään.
Taistelimme hetken aikaa sunnuntai-fiilistä vastaan sohvalla laiskotellen, kunnes päätimme, että kunnon salitreeni saattaisi olla sittenkin parempi vaihtoehto. No olihan se hetken pienen, ennen kuin päädyimme commissaryyn miettimään viikon ruokia ja etenkin töihin mukaan otettavia lounaita. Blaah. Ajatukset siirtyivät taas tulevaan viikkoon ja etenkin niihin viikon osasiin, joita emme odottaneet laisinkaan innolla.
Palasimme kotiin söimme lounasta ja hioimme sotasuunnitelmaa sunnuntai-fiiliksen karkoittamiseksi. Minä päätin kokeilla joogaa ja Phill videopelejä.
Heitin maailman ylösalaisin, hengitin ja iloitsin uusista taidoistani. Vanha koira on oppinut uusia temppuja maanantaijoogassa! Osaan vihdoinkin vääntää itseni minikorppiin (ja pysyä siinä) ja eilen yllätin itseni nousemalla päälläseisontaan ilman tukea ja apua. Jos ei päällään seisominen olekaan mahdotonta, tuskin sitä on tulevasta viikosta selviäminenkään.
Kun veri oli valunut sopivasti päähän ja murheet kaikonneet varpaita pitkin taivaalle, päätimme kruunata ei-niin-pahan-sunnuntain iltakävelyllä, sushilla ja oluella.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti