USA:ssa yleiset community colleget ovat jotain avoimen yliopiston ja työväenopiston väliltä. Suoraa suomalaista vastinetta en niille keksi. Community colleget sisältävät yleensä useita eri kampuksia, joista osa tarjoaa college-kursseja ja osa continuing education -kursseja. Kaikista toimipisteistä muodostuu yhdessä kaupungin oma community college district.
Community collegessa pystyy halutessaan suorittamaan jopa associates tasoisen tutkinnon tai eri alojen pätevyyksiä (certificate). Toinen vaihtoehto on suorittaa yksittäisiä kursseja oman mielenkiinnon mukaan. College -tason kurssit ovat yleensä maksullisia, mutta continuing education tarjoaa joitain ilmaisiakin kursseja.
Oma alani on parent education, joka kuuluu continuing educationin alaisuuteen. Kurssimme ovat ilmaisia ja kaikille avoimia. Kursseja löytyy useita erilaisia ja uusia kehitetään jatkuvasti mielenkiinnon ja saatavilla olevan rahoituksen mukaan.
Opetan tällä hetkellä kurssia, jonka oppilaat ovat 2-3 -vuotiaiden lasten vanhempia. Vanhemmat tulevat tunnille lapsensa kanssa ja aamupäivä tasapainottelee lasten kanssa yhdessä puuhaamisen ja vanhempien kanssa keskustelun välillä. Olen kehittänyt kurssin tuntisuunnitelmat ja syllabuksen itse sen mukaan, mitä aiheita pidän tärkeinä. Tunneilla onkin käsitelty muunmuassa lasten tunne-elämän ja sosiaalisten taitojen kehitystä, vanhempien stressin käsittelytaitoja, rajojen ja rutiinien sekä leikin tärkeyttä, erilaisia vanhemmuustyylejä ja positiivista kanssakäymistä (parenting styles and positive discipline), 2- vuotiaan kehityksen merkkipaaluja, kaksikielisyyttä sekä monikulttuuristen perheiden haasteita ja etuja. Tulevilla tunneilla perehdymme vielä muunmuassa terves- ja turvallisuus asioihin, terveelliseen ruokavalioon, kielen kehitykseen, lasten kirjallisuuteen sekä mediakasvatukseen. Jokaisella tunnilla käsittelemme myös aiheita ja kysymyksiä, jotka ovat oppilailleni ajankohtaisia juuri sillä hetkellä.
Oppilaiden joukossa on useita kaksikulttuurisia perheitä sekä maahanmuuttajia, joten omasta taustastani on ollut paljon hyötyä. Äitien lisäksi tunnilla käy paljon isiä, mikä on aivan mahtavaa. Tunnille tullaan viettämään aikaa yhdessä lapsensa kanssa, tutustumaan muihin vanhempiin, vertailemaan kokemuksiaan sekä oppimaan uutta. Kurssi on avoin myöskin varhaiskasvatuksen opiskelijoille ja sisällön pitäisi vastata myös heidän tarpeitaan. Oma tavoitteeni on luoda luokkahuoneeseen yhteisöllinen ja toisia tukeva ilmapiiri, jossa kaikki uskaltavat osallistua keskusteluun, kysyä, ihmetellä ja auttaa. Tässä olen onnistunut mielestäni yli odotusten. Vahvoista ryhmänhallintataidoista sekä pedagogisesta pohjasta on ollut hyötyä myös aikuisten kanssa.
Vaikka kuusipäiväinen työviikko tuntuukin ajoittain raskaalta, menee lauantai aamupäivä aina yhdessä hujauksessa. Nautin opettamisesta ja tunnen olevani siinä hyvä. En edes yritä uskotella, että minulla olisi joka ongelmaan tyhjentävää vastausta, mutta yhdessä ihmettelemällä ja kokemuksia vaihtamalla pääsemme jo pitkälle. Tulevaisuudessa olisi mahtavaa siirtyä community collegen puolelle täysipäiväisesti, jos uusia tunteja tulee tarjolle. Olen myöskin lupautunut urasuunnittelulautakunnan jäseneksi, sillä sinne kaivataan kuulemma kipeästi preschool-opettajien kokemusta ja kentän tuntemusta.
Kevätlukukautta on jäljellä enää muutama hassu viikko, mutta näillä näkymin kurssi jatkuu myöskin kesällä ja syksyä ajatellen olen jo ilmoittanut kiinnostuksestani muitakin kursseja kohtaan. Paljon on tullut opittua ja todettua, että tämä on ihan minun juttuni. Community college tarjoaa aivan erilaisia uramahdollisuuksia kuin preschool opettajan työ, vaikka onhan sekin toki tärkeää ja tällä hetkellä myös todella mielekästä työtä.
Minä en (neulo), mutta ihailen käsistään taitavia ihmisiä
Ihanaa että löytyy mieleistä työtä! Valitettavasti se ei aina onnistu. On kyllä ollut kiva lueskella työskentelystä siellä puolella maapalloa. :)
VastaaPoistaPs. Mieheni käyttää sanontaa "mustalaisen kohta on puoli vuotta" ja isoveljeni ihan kohta on 4,5h. Että mikäs kiire tässä valmiissa maailmassa. :)
Heh joo, kohta on hyvin suhteellinen käsite ja oma kärsivällisyyskin aika vaihtelevaa :D. Mutta nyt on asiat hyvin onnekkaasti työrintamalla.
PoistaHei Veera, kiitos kiinnostavasta blogista! Ensimmäistä kertaa jätän kommentin, vaikka lueskellut olenkin jo pitkään...tuli nimittäin mieleen, kun luin uudesta työstäsi, että miten koet tuollaisessa työpaikassa sen, ettei itselläsi ole lapsia? Olen samalla alalla kuin sinä, ja aika useinkin saan jopa sanallista vähättelyä siitä, etten tiedä vielä OIKEASTI mitään, koska en ole äiti. Että "jutellaan näistä sitten uudestaan, kun itselläsikin on lapsia". Oletko sinä siellä törmännyt vastaavaan asenteeseen?
VastaaPoistaKiva kun kommentoit! En ole törmännyt ainakaan suoraan vähättelevään asenteeseen. Oppilaat tuntuvat arvostavan ammattitaitoani ja pitkää kokemusta kentältä. Olen saanut paljon palautetta siitä, kuinka kurssi on auttanut heitä katselemaan asioita laajemmasta näkökulmasta. Lähes kaikki oppilaista ovat ensimmäistä kertaa vanhempia ja heillä on kokemusta vain ja ainoastaan omasta lapsestaan. Oman lapsensa kohdalla he ovat asiantuntijoita, mutta näkökulmien avartaminen tekee hyvää meille kaikille. Painotan tunnilla keskustelua ja kokemusta/ideoiden vaihtamista ja olen itsekin oppinut paljon uutta tältä monikulttuuriselta porukalta.
Poista