Tänään Phill kiiruhti aamulla hammaslääkäriin. Töissä yksi lapsista ampaisi kesken ruokailun tutkimaan peilin kautta hampaitaan, sillä siellä on kuulemma reikä. Toinen lapsi kertoi tarinaa eilisestä hammaslääkärireissusta ja kolmas esitteli show and tell -vuorollaan hammaslääkäriltä saamaansa hampaidenhoitosettiä. Illalla homma kruunautui 30 Rock -jaksolla, joka liikkui osittain hammaslääkäripuuhien ympärillä. Ehkäpä universumi yrittää kertoa minulle, että minunkin olisi aika painua kiltisti hammaslääkäriin. En edes uskalla laskea saatika tunnustaa, kuinka kauan edellisestä käynnistä on.
Hammaslääkärin lisäksi olen yllättynyt viime aikoina vähän väliä siitä, mitkä Suomeen liittyvät asiat leviävät somessa ja kuinka monilla tutuillani tai hyvänpäivän tutuillani on kytköksiä Suomeen. Keppihevosvillitys, äitiyspakkaukset, kouluaineista luopuminen sekä 1000 tölkin päkit ylittivät täälläkin "uutis"kynnyksen. Hyväntahtoisen hullunkurista porukkaa...
Mutta ei tuossa vielä mitään, paljon kummempia ovat nämä tuttavieni Suomi-kytkökset. Yksi community collegen oppilaistani oli tehnyt geenitestin ja saanut selville olevansa osittain suomalaista syntyperää. Toinen oppilaistani pelaa videopelejä netissä jonkun suomalaisen kanssa ja kolmas on käynyt Helsingissä. Eilen tutustuin kaverin kaveriin, jonka veli opiskelee Helsingissä. Samassa kaupungissa opiskelee stipendin turvin myöskin columbialaisen kaverini serkku, joka on ollut jo pitkään totaalinen Suomi-fani. Toinen kaverin kaveri käy säännöllisesti työmatkoilla Suomessa ja viikonloppuna small talkasin sub ballissa pariskunnan kanssa, joilla on ystäviä Porvoossa. Tai Turussa. Nimen ääntäminen oli jotain noiden kahden väliltä. Kyseinen pariskunta on käynyt Suomessa jo kahdesti ja seikkailut Lappia myöten ympäri ämpäri kesäistä Suomea.
Kaikki nämä hassut Suomi-kytkökset saivat tänään kirsikan huipullensa, kun lähdin töistä kotiin neljän suomalaisen dekkarin kanssa. Kerroin jo aiemmin tutustuneeni töissä erään lapsen äitiin, joka vietti aikanaan lukuvuoden Suomessa vaihtarina. Tuolta reissulta naisen matkaan oli tarttunut myöskin kirjoja, jotka saivat nyt minun hyllystäni uuden kodin.
Eilisen iltakävelyn urbaanin rosoista kauneutta
Suomi on edelleenkin aika mystinen maa, muttei ehkä enää aivan tuntematon. Jos eivät kaikki olekaan käyneet vielä Suomessa, tuntevat he jonkun, joka on. Tai vähintäänkin jonkun, joka tuntee jonkun, joka tuntee jonkun, joka on käynyt Suomessa. Tästä se lähtee.
Mua hämmensi kans ku olin tuttava perheessä käymässä San Franciscossa ni tosi monella joku joku suomikytkös. Ja se kuinka usein mua luultiin ruotsalaiseksi tai saksalaiseks :D
VastaaPoistaHeh, Suomi matkaa trendiaallon huipulle parhaillaan :). Tajusin juuri, että minun alkuperääni ei enää veikkailla kovin useasti. Useimmat uteliaat vain kysyä töksäyttävät, mistä olen kotoisin ja aika monet eivät kysele mitään jos en suoraan kerro. Ruotsi ja Saksa ovat tosin minullekin tuttuja arvailuja. Ruotsi ulkonäön ja Saksa joskus muinoin aksentin vuoksi. Saksaan viittaava aksentti on katoamassa ja johtui lähinnä Bostonin vaikutteista. Nykyään puheessani ei ole enää häivähdystäkään Bostonin aksentista, paitsi lausuessani sanan Boston.
PoistaNäähän on jo ihan oikeita kytköksiä! Musta tuntuu, et mulle tulee usein vastaan sarjaa "Aah Finland, I've been to Norway/Sweden, Denmark". Aha joo joo, mielenkiintoista... Paras on ollut "My daughter went to Holland last summer." :D Monet myös ilmoittaa olevansa osittain suomalaisia ja sit jostain isoisoisoisän takaa löytyy tietty joku skandi, joka ei edes ollut Suomesta, hah.
VastaaPoistaKeppihevosvillitys oli muuten ihan paras!
Joo, noitakin on tullut kuultua muutaman kerran :D. Suomi, Ruotsi, Norja, Hollanti, same same... Mä en ole itse klikannut vielä yhtäkään keppihevosvideota, mutta pitäisi varmaan selvittää, mistä siinä on oikein kyse.
Poista