Nyt New Yorkin reissuja on takana jo niin monta, että olen seonnut laskuista, mutta yhä edelleenkin New York yllättää minut jokaisella reissulla tuomalla eteeni uusia tuoksuja, makuja, kokemuksia ja elämyksiä. En voi saada tästä kaupungista koskaan tarpeekseni.
Aloitimme toisen New York päivämme Jack's Wife Freda bistron aamupalalla. Pikkiriikkinen ravintola pursuili liitoksistaan, mutta ruoka oli kaiken vieraiden ihmisten kanssa jaetun läheisyyden arvoista. Suuri peukku ja suositus Fredan Breakfast bowlille. 224 Lafayette St. SoHo.
Aamupalan jälkeen suuntasimme naapurustoomme seikkailemaan ja päätimme suunnata kohti uutta World Trade Centeria, jonka olimme aiemmin nähneet vain pikaisesti ohikulkumakalla.
Pieni hengähdystauko teki hyvää ja matka jatkui kohti New Yorkin suosikkiani: High Line -puistoa. Olemme käyneet puistossa jo useammankin kerran, mutten kyllästy siihen koskaan. Puisto on täydellinen pieni urbaani keidas, josta voi tarkastella kaupunkia hieman erilaisesta näkökulmasta - maan ja taivaan väliltä.
Käveltyämme High Linen päästä päähän loikimme portaita pitkin takaisin maantasalle ja piipahdimme muutamassa galleriassa. Harmiksemme gallerioista useampikin oli pyhien vuoksi kiinni, joten mielenkiintoisia gallerioita riittää rutkasti vielä seuraavaankin reissuun. Tällä kertaa suosikikseni kohosi Tagliatella 229 10th Ave, joka oli hauska, mielenkiintoinen ja gallerioille tyypillisesti täysin ilmainen.
Vatsat taynna falafelia ja sormet taas mukavasti sulana, suuntasimme kulkumme Chelsea Markettiin, josta matkaamme lähti muunmuassa Instagramissa vilahtanut Aliens of Brooklynin kissahattu ja macaroons -keksejä. Paljon muutakin olisi voinut ostaa elleivät laukut olisi olleet jo entuudestaan täynnä joululahjoja. 75 9th Ave
Chelsea Marketin jälkeen päätimme piipahtaa katsastamassa Rockefeller Centerin joulukuusen, mutta loppupeleissä visiittiä on vaikea kutsua piipahdukseksi. Times Squaren ympäritö oli tupaten täynnä ihmisiä ja kävelyvauhtia voisi hyvinkin kuvailla sanalla etana. Ihmispaljous ahdisti eikä täydessä taisteluvalmiudessa olevien poliisien armeija piristänyt mieltä laisinkaan. Räpsäisimme kuusesta pari nopeaa valokuvaa ja kiiruhdimme väljemmille vesille hengittämään. Times Squaren ympäristö ei ole minua varten. Ei edes joulukuusella kuorrutettuna.
Suuntasimme siis kulkumme takaisin etelään kohti illan viimeistä kohdetta: Thursday Kitchen -ravintolaa. Pienehkö ja hyvin suosittu Thursday Kitchen oli täynnä ja pöydän saamiseen meni tunti. Odotus oli kuitenkin ehdottomasti vaivan arvoinen, sillä korealaista, espanjalaista ja ranskalaista ruokaa yhdistelevä ravintola pimeassa hohtavine drinksuineen oli täysi napakymppi. 424 E 9th St.
Onnistunut New York päivä, joka haukkasi taas pienen palan sydämestäni ja talletti sen tämän uskomattoman kaupungin värikkäille kaduille. Me palaamme taas! Ennemmin tai myöhemmin.
Tutun näköisiä paikkoja - tuolla olin ja kävelin pari vuotta sitten :) Brooklyniä lukuunottamatta Iso omena ei ollut minun paikkani. Taidan sittenkin olla pikkukaupunk-ihminen.
VastaaPoistaMinä olen ehdottomasti city-ihminen, ainakin vielä toistaiseksi. Pikkukaupungeissakin on tosin puolensa. Kun asuttiin aikanaan New Hampshiresa, nautin kovasti lyhyistä välimatkoista ja siitä, että elämä oli jollain tavalla simppelimpää. Ehkäpä juuri siksi pidänkin niin paljon San Diegosta: Tämä on iso kaupunki, mutta jokainen kauounginosa on kuin oma pieni kaupunkinsa. Parhaat puolet kummastakin maailmasta :).
PoistaKävittekö kattomassa oliko paljon nakuja auringonottajia näin talvella? :D vähän sama kuin jaksan vuodesta toiseen hihittää Porin isonmäen pururadalla olevalle kyltille 'jyrkkä lasku', onhan se hyvä tietää hölkätessä! :D toki suksilla se mäki on jyrkkä mut voi sille silti heinäkuussa hihitellä. :D
VastaaPoistaHeh, eipäs näkynyt. Tosin tuskinpa niitä näkyy kesälläkään High Linella :D. Mut eihän maailmassa voi olla koskaan liikaa varoituksia...
Poista