Kenkäongelma

Taas yksi random fakta minusta: En pidä sukista. Kengät vielä menevät, mutta sukista luovun aina heti, kun sää sen sallii. Kaliforniassa onneksi sallii lähes aina. Puolentoista Kalifornia -vuoden jälkeen kenkäkokoelmani koostuu pääosin sandaaleista ja loafereista, kengistä jotka on luotu sukattomaan elämään. Uudet saappaat olivat vielä hetki sitten ostoslistallani, mutta taisivat jäädä tänä vuonna kauppaan, kun saapaspäivät loppuivatkin lyhyeen.

Tällä viikolla kaivoin kuitenkin kengät ja sukat kiltisti esille, sillä en halua hankkia kovaa vauhtia paranemassa olevaan jalkaani tulehdusta. Kenkien valinta ei vienyt kauaa aikaa, sillä vaihtoehtoja ei ollut kovinkaan montaa.  Enemmän päänvaivaa aiheutti se, mitä pukisin päälleni kenkien seuraksi. Farkut ja tennarit toimivat tietenkin aina, mutta tämän viikon helteissä pelkkä ajatuskin farkuista JA kengistä läkähdyttää.

En löytänyt ongelmaan hyvää ratkaisua, vaan mennä vouhotin (Phillin sanojen mukaan) mummotyylillä: hame, sukat ja tennarit. Heh, ei sentään sandaalit ja sukat vaikka läheltä liippaakin. Ei näytä hyvältä,  ei, mutta tällä kertaa pääasia on se, että jalka on parantunut huimaa vauhtia ja tänään sitä ei ole särkenyt enää laisinkaan. 

Kulunut viikko on ollut kaikin puolin todellinen epäonnen ja vastoinkäymisten viikko, mutta nyt tuntuu siltä, että onnemme on kääntynyt. Phill pudotti eilen take out curry purkin keittiön matolle,  mutta sepäs putosikin suoraan kannelleen eikä pisaraakan keltaista nestettä vuotanut lattialle. Käännekohta, jonka jälkeen on tapahtunut jo paljon isoja ja pieniä kivoja asioita. Perjantai ja kolmastoista vei huonon onnen mennessään.

Ihanaa ja onnekasta, rakkauden ja ystävien täyteistä, viikonloppua kaikille!