Thursday, February 26, 2015

Henkiset muistilaput

Toivoisin kovasti olevani kalenterityyppi. Siis sellainen tyyppi, joka kirjoittaa kaikki menonsa kalenteriin. Kalenterityypin kalenteri on siisti ja hyvin organisoitu, aivan kuten hänen koko elämänsä.

Valitettavasti olen vielä, tai todennäköisesti aina, aika kaukana kalenterityypistä. Vuoden alussa ripustan kalenterin seinälle innosta puhkuen. Vuoden lopussa noukin sen sieltä tyhjänä pois ja päätän olevani seuraavana vuonna parempi. Paitsi tänä vuonna. Kalenteri on vieläkin ripustamatta.

Ehkä minä en tarvitse vielä kalenteria elämääni. Muistini pelaa enkä unohtele sovittuja menoja. Kalenterin täyttämisen sijaan sirottelen mieleeni henkisiä muistilappuja. Viimeksi tänä aamuna lätkäisin mieleeni kirkkaan keltaisen post it -lapun, joka muistuttaa minua siitä, ettei arkiaamuisin kannata kokeilla uusia juoksureittejä. Eksyinpä sitten pikkukujille sen verran pahasti, että matkaa kertyi muutama maili enemmän kuin oli tarkoitus ja aikaa jäi ainoastaan joko aamupalaan tai hiusten pesuun. Valitsin hiusten pesun, sillä aamuni alkoi tapaamisella yhden lapsen vanhempien kanssa.

Phill on kalenterin kanssa yhtä onneton kuin minäkin, mutta henkisten muistilappujen sijaan hän rustailee ajatuksiaan sekalaisille papereille, joita löytyy sitten housujen taskuista (ja pesukoneesta) monin kappalein. Paperin puutteessa kelpaa myös käsi. Kaksi hulttiota ne yhteen soppii...

Tasaisin väliajoin päätämme ryhtyä järjestelmällisemmiksi. Ja tasaisin väliajoin emme tee asian eteen yhtään mitään. Onkohan tämä asia, jossa voisi muuttua ja kehittyä vai onko peli jo menetetty?

Kuva ei sinänsä liity tapaukseen, mutta komea parkkeeraussuoritus kuitenkin...

4 comments:

  1. Mulla on kaikki kirjoitettuna kalenteriin, siis kaikki, mutta ei se tarkoita sitä, että olisin jotenkin erityisen järjestelmällinen. :) Kalenteri auttaa mua olemaan hieman järjestelmällisempi, mutta ilman sitä olisinkin ihan toivoton tapaus.

    ReplyDelete
    Replies
    1. En tiedä, olisko tämä lohdullista vai lopullinen varmuus siitä, että kalenterikaan ei tekisi minusta järjestelmällisempää :)...

      Delete
  2. Odotas vaan, kun elämän positiivisuuskuppi heilahtaa neljänkympin paremmalle puolelle, niin nuo muistilaput hautautuvat muistiverkostojen syövereihin ja kalenterista tulee ystäväsi. Nimim. Mihinkähän mä piilotin sen joululahjan, jonka viime jouluksi tyttärelle hankin...tuli vaan mieleeni just nyt.

    ReplyDelete
    Replies
    1. Hahah, o-ou, sitä odotellessa. Taitaa siis olla niin, että minusta ei tule koskaan järjestelmällistä, mutta jossain vaiheessa minusta tulee väkisinkin huithapeli kalenterityyppi :)

      Delete