keskiviikko 25. helmikuuta 2015

Kaikkeen tottuu

Yksi ihmismielen kummallisuuksista on sen kyky tottua ja sopeutua. Välillä tottumista ei edes huomaa ennen kuin tilanne muuttuu taas suuntaan tai toiseen. Tällä viikolla olen huomannut tottuneeni muunmuassa seuraaviin asioihin:

  • Phillin kotonaolo.  Phill on ollut kotona nyt yhtäjaksoisesti marraskuun lopusta lähtien. Emme ole olleet erossa yhtään yötä tänä aikana, mikä on varmasti uusi ennätys. Nyt Phill on kuitenkin Washingtonissa konferenssissa ja täytyy myöntää, että ensimmäisenä iltana koti tuntui hiljaiselta. Hiljaisuutta ei peittänyt edes televisio tai kahden kissan mekastus. Mutta nopeastihan tähänkin taas tottui. Onneksi kyse on kuitenkin vain viikosta ja tällä reissulla toimii jopa puhelin.
  • Läppärin koko. Meillä on kaksi läppäriä, joista toinen on uusi minikone ja toinen minun viisivuotta vanha rotiskoni. Phill vei pikkukoneen mukanaan ja minä kaivoin esiin pälyisen jättikoneeni. Tuntuupa tämä isolta, painavalta ja kuumalta. Lisäksi meinaan unohtaa koko ajan, että ennen muinoin tietokoneissa ei ollut kosketusnäyttöjä. Montakohan rasvaista sormenjälkeä saa mahtumaan yhteen näyttöön?
  • Lämpötila. Toinen talvi Kaliforniassa ja lämmitin on ollut päällä paljon enemmän kuin viime "talvena". Mitenköhän mahtaa käydä ensi vuonna? Tuleeko minuta kaheli toppatakkikalifornialainen?
  • Lapsiryhmän koko. New Hampshiressa preschoolissa sai olla kahdeksan lasta yhtä opettajaa kohden. Kahdeksan kolmevuotiasta omalla vastuulla tuntui minusta aluksi paljolta, sillä olin tottunut Suomessa tiimityöhön. Kaliforniassa suhdeluku on yksi ope ja 12 kolmevuotiasta. Nykyään harvinaiset kahdeksan lapsen päivät ovat helppoja ja saavat minut haaveilemaan paluumuutosta New Hampshireen (vaikka siellä onkin liian kylmä ja liikaa lunta).
  • Iltavuorot. Rakastan aamuvuoroja, mutta nykyään minulla on viikossa vain yksi päivä, kun pääsen "jo" 16:30 kotiin. Maanantaina sain tehdä pitkästä aikaa avausvuoron ja pääsin kotiin neljältä. Tuntuipa ihanalta! Vitsit että olisi kivaa, jos arkisinkin olisi muutakin elämää kuin työ (ja urheilu). Mistäköhän löytäisin kivan ja todella hyväpalkkaisen osa-aikatyön?
  • Pimeät illat. Onhan näihin tottunut, mutta vitsit, että odotan parin viikon päässä häämöttävää kesäaikaa. 
Käsittelemätön iltamaisema viime keskiviikolta. Näihin ei totu.

Näiden mietteiden myötä mennään taas kyttyrän yli. Jostain syystä kuvittelin koko päivän, että oltiin jo torstaissa, mutta ei kai sitten vielä. Mitäköhän päivää sitä eläisi huomenna...?

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti