Vuorileijonaa mä metsästän

Kävimme sunnuntaina seikkailemassa Ramonassa. Ramona sijaitsee n. tunnin ajomatkan päässä kotoa koilliseen. Ramonasta löytyy haikkipolku jos toinenkin - myös se aiemmin valloittamani potato chip rock. Tällä kertaa kohteeksemme valikoitui Cedar Creek Falls.

Cedar Creek Falls -reitille pitää hankkia etukäteen lupa. Kuuden dollarin hintaisen luvan saa hankittua kätevästi netistä. Luvat ja henkkarit tarkistetaan polun alkupisteessä ja myöhemmin vielä vesiputouksen juurella. Reitti ei ole laisinkaan vaarallinen, jos mukana on järkeä ja haikkaajat kulkevat selvinpäin. Valitettavasti sitä kuuluisaa maalaisjärkeä ei löydy ihan kaikilta ja reitillä on sattunut viime vuosien aikana useampiakin kuolemantapauksia.

Lupalappua esitellessämme puistonvartija kertoi meille, että reitillä oli nähty hetki sitten metsästystuulella ollut vuorileijona. Samaan hengenvetoon vartija käski meidän kuitenkin olla huolehtimatta. Tarkempaa selitystä emme vielä tässä vaiheessa saaneet. Myöhemmin meitä vastaan käveli kolme miestä isojen aseiden kanssa. Taisimme saada selityksen... Leijona oli peloteltu takaisin metsään - niin haluan ainakin uskoa. Polulla ei näkynyt myöskään kalkkarokäärmeitä, vaikka kerran kuvittelimmekin kuulevamme jotain epäilyttävää kaltatusta (sihinää) läheisestä pensaasta.

Reitti on yhteen suuntaan n.kolme mailia pitkä ja sen päästä löytyy ihan komea vesiputous. Olimme niin onnekkaita, että vesiputouksessa oli jopa vettä. Ei kuulemma ole mitenkään itsestäänselvää, varsinkaan kesäkuukausina.

Mukava, kaunis ja kaikille sopiva reitti! Jos en olisi tällainen arkajalka ja vilukissa, olisin heilauttanut itseni liaanilla keskelle lampea. Seuraavalla kerralla laitan kyllä uikkarit haikkivaatteiden alle ja rohkaisen mieleni. Ehkä. Mahdollisesti. Luultavasti. Jää nähtäväksi. Olkaa te rohkeampia, jos koskaan eksytte Ramonaan.