Tänään sain kuitenkin pienen muistutuksen elämän arvaamattomuudesta. Ruokatauolla facebookia selatessani törmäsin pelottavaan uutiseen: Point Loman tukikohdassa oli käynnissä poikkeustila, sillä siellä oli nähty asemies ja kuultu laukauksia. Tapaus oli tässä vaiheessa niin tuore, ettei tietoa ollut vielä paljoa tarjolla. Kyllä kylmäsi, kun mietin, että kyseessä oli paikka, jossa käyn itse lähes päivittäin ja jossa Phill on töissä. Olin kerrankin todella kiitollinen siitä, että Phill on merillä. Olin silti hieman huolissani muista paikalla olevista tutuistani.
Aika pian sain kuulla, että paikalta oli otettu kiinni kaksi miestä ja tilanne oli rauhoittunut. Myöhemmin iltapäivällä sain helpottavan tiedon, että kyseessä olikin ollut vain todella typerä ja nuori sailori, joka oli keksinyt heilutella oikean näköistä muovikuulaasetta huoneensa ikkunasta ja ampua sillä parkkihallin peilejä. Ei jestas, mikä tahvo! Taisi poika hieman yllättyä, kun hänet haettiin huostaan NCIS:n ja FBI:n Swat teamin voimin. Onneksi nämä asiat otetaan täällä hyvin vakavasti, sillä koskaan ei voi tietää, milloin kyseessä onkin oikea ase.
Näitä tilanteita myöskin treenataan tukikohdassa säännöllisesti. Olin kerran itse tukikohdan ulkosalilla, kun kaiuttimista kuulutettiin, että pian alkaa harjoitus, älkää hätääntykö "kuolonuhreista". Jatkoin hieman hämmentyneenä treeniäni, kun yhtäkkiä vieressäni alkoi kaaos. Kaksi miestä "kuoli" ja kuviteltua asemiestä etsittiin ja jahdattiin ympäri ämpäri tukikohtaa. Kaiken keskellä, minä jatkoin vatsalihasliikkeiden tekemistä, kun en oikein muutakaan osannut. Oli aika pysäyttävä ja uniikki kokemus.
Tässä tarinassa oli siis hyvin onnellinen ja jopa koominen loppu. Aina on hyvä olla varuillaan, mutta liikaa ei saa pelätä ja miettiä. Pelottavien asioiden vastapainoksi lisäilin leippoisia kuvia aamuiselta juoksulenkiltä. Maailma on kuitenkin aika kaunis paikka...
Tässä vielä linkki uutisartikkeliin.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti