Suomalainen ope

Minulta on kysytty muutaman kerran, miten oppilaiden vanhemmat suhtautuvat siihen, että opettaja onkin suomalainen. Hyvin lyhyesti ja ytimekkäästi voisin sanoa, että joko ihanasti tai eivät mitenkään. Korviini ei ole vielä kertaakaan kantautunut yhtään epäilyn sanaa tai negatiivistä kommenttia. Joitain vanhempia ei selkeästi kiinnosta pätkääkään, mistä opettaja on kotoisin, kunhan kommunikointi sujuu ja opettaja on pätevä ja hyvä tyyppi. Jotkut vanhemmat ovat kiinnostuneita ja uteliaita - kuka mistäkin syystä, toistaiseksi vain yksi vanhempi on ollut tietoinen Suomen menestyksestä PISA-testeissä ja suurinosa vanhemmista iloitsee mukanani tuomasta "kulttuurilisästä".

Nykyisessä työpaikassani on perheitä useista eri maista ja monikulttuurisuuden ylistäminen on yksi koulun tärkeimmistä peruspilareista. Koulun johtaja on asunut itse jonkin aikaa Ruotsissa ja on naimisissa Ranskalaisen miehen kanssa. Hänen juurensa ovat Meksikossa, samoin erään toisen opettajan suku.

Minulle on tärkeää, että suomalaisuuteni saa näkyä ja että mukanani tuomat suomalaisen kulttuurin palaset otetaan ilolla vastaan. Olen kääntänyt valtavan määrän suomalaisia lastenlauluja, kertonut lapsille tarinoita Suomesta, ostanut kasan englanninkielisiä Muumikirjoja, joita lapset rakastavat, tuonut mukanani Muumin, joka kiersi kaikkien preschoolilaisteni kotona seikkailemassa ja opettanut nyt jo kahdelle koululliselle lapsia "entten, tentten" -lorun. Jos siis satutte kuulemaan amerikkalaisten lasten hokevan entten tentten teelika mentten, niin (ylpeä) syypää löytyy täältä. 

En usko, että kaikissa kouluissa ollaan näin avomielisiä ulkomaisille opettajille ja erilaisille kulttuureille, mutta hei, siksipä minä työskentelenkin juuri tässä koulussa. Hyvää kannatti hetki odottaa. Ette uskokaan kuinka monta kertaa olen miettinyt, että tämäkin asia meni juuri niin kuin pitikin...