Mutta eihän ulkona voi olla liikaa! Ajatus kulkee sukkelaan, hymyilyttää, jaksan keskittyä paremmin, öisin nukun kuin tukki ja ruokakin maittaa. Lasten kohdalla tämä on Suomessa tiedetty ja tunnustettu aina, mutta täsmälleen sama pätee aikuisiinkin: Säännöllinen ja runsas ulkoilu tekee ihmeitä!
USA:ssa lasten ulkoilulle ei anneta lähimainkaan tarpeeksi arvoa. Ulos ei mennä jos on kylmä, liian kuuma, paljon lunta tai sataa. Kaikeksi onneksi San Diegossa on melkein aina ulkoiluilma eikä ulos tarvitse pukea montaa kerrosta vaatteita. Muistelen edelleenkin kauhulla niitä New Hampshiren kaatosadepäiviä (viikkoja), kun jumitimme neljän seinän sisällä lapsilauman kanssa ja jännitimme halkeaako pää ensin joltain lapselta vai opettajalta.
Nykyisessä koulussani lapset ulkoilevat heti aamusta, ennen lounasta porrastetusti ja iltapäivällä välipalan jälkeen. Ulkoilu rytmittää päivää kivasti sekä lasten että aikuisten kannalta. Runsaasta ulkoilusta huolimatta minusta tuntuu, ettei sille anneta kuitenkaan tarpeeksi arvoa. Ulkona voisi puuhailla lasten kanssa paljon enemmänkin: tutkia, ihmetellä, taiteilla sekä pelata ja leikkiä normaaliulkoilua ohjatummin.
Jos minulla olisi oma preschool, olisi se hyvin ulkoilupainotteinen. Emme tekisi kaikkea ulkona, mutta paljon amerikkalaista mallia enemmän ja vähemmillä säärajoitteilla. Liikkuisimme, tutkisimme, oppisimme koko kropalla - jalat maassa, mutta kädet kohti taivaita (tai multakasoja) kurotellen. Vanhemmat tietäisivät mihin ryhtyvät ja olisivat myös velvoitettuja huolehtimaan, että lapsilla on ulkoiluun sopivat varusteet.
Ajatus omasta preschoolista on pyörinyt viime aikoina päässäni toistuvasti - vähän jopa itseltäni salaa. New Hampshiressa johtajana työskennellessäni vannoin, etten ikinä koskaan milloinkaan perusta omaa koulua. Mutta entäs jos kuitenkin... ? Olen työskennellyt nyt kahdessa eri maassa, kolmessa eri osavaltiossa (Hawaiji, New Hampshire ja California) ja viidessä eri päiväkodissa tai preschoolissa. Matkalle on mahtunut paljon kaikenlaista ihanaa, opettavaa ja kasvattavaa. Joitain asioita poimin omaan opettajan pussiini, toisten kohdalla pohdin, voisiko asioita tehdä toisinkin. Minulle on muodostunut hyvin selkeä käsitys omasta opettajuudestani sekä siitä, millainen olisi realistinen unelmieni koulu.
Enpäs tiedä, vannomatta paras. Toistaiseksi oma koulu on ihan täysin ajatusleikin tasolla, mutta eihän sitä koskaan tiedä. Kaikki on aina mahdollista ja useat asiat jopa kokeilun arvoisia. Ei kuitenkaan ihan vielä. Juuri nyt on hyvä näin, juuri tässä työpaikassa.
Ulkoilukuvista ja -seurasta kiitos Raijalle! Onnea on suomea puhuva ystävä, joka pitää ulkoilusta, valokuvaamisesta, höpöttämisestä ja luonnossa liikkumisesta!
Jos minulla olisi oma preschool, olisi se hyvin ulkoilupainotteinen. Emme tekisi kaikkea ulkona, mutta paljon amerikkalaista mallia enemmän ja vähemmillä säärajoitteilla. Liikkuisimme, tutkisimme, oppisimme koko kropalla - jalat maassa, mutta kädet kohti taivaita (tai multakasoja) kurotellen. Vanhemmat tietäisivät mihin ryhtyvät ja olisivat myös velvoitettuja huolehtimaan, että lapsilla on ulkoiluun sopivat varusteet.
Ajatus omasta preschoolista on pyörinyt viime aikoina päässäni toistuvasti - vähän jopa itseltäni salaa. New Hampshiressa johtajana työskennellessäni vannoin, etten ikinä koskaan milloinkaan perusta omaa koulua. Mutta entäs jos kuitenkin... ? Olen työskennellyt nyt kahdessa eri maassa, kolmessa eri osavaltiossa (Hawaiji, New Hampshire ja California) ja viidessä eri päiväkodissa tai preschoolissa. Matkalle on mahtunut paljon kaikenlaista ihanaa, opettavaa ja kasvattavaa. Joitain asioita poimin omaan opettajan pussiini, toisten kohdalla pohdin, voisiko asioita tehdä toisinkin. Minulle on muodostunut hyvin selkeä käsitys omasta opettajuudestani sekä siitä, millainen olisi realistinen unelmieni koulu.
Enpäs tiedä, vannomatta paras. Toistaiseksi oma koulu on ihan täysin ajatusleikin tasolla, mutta eihän sitä koskaan tiedä. Kaikki on aina mahdollista ja useat asiat jopa kokeilun arvoisia. Ei kuitenkaan ihan vielä. Juuri nyt on hyvä näin, juuri tässä työpaikassa.
Ulkoilukuvista ja -seurasta kiitos Raijalle! Onnea on suomea puhuva ystävä, joka pitää ulkoilusta, valokuvaamisesta, höpöttämisestä ja luonnossa liikkumisesta!
Samat aatokset, siis suomenkielisestä ulkoilu, kuvailu ja juttelu seurasta! :) Vielä on monta haikkia valloitettavana. ;)
VastaaPoistaJa vaikka en oo koulutukseltani ollenkaan sun kanssa samalla alalla, niin veisin ilomielin omankin lapseni tuollaiseen kuvailemaasi kouluun. Unelmat voi joskus toteutua! :)
Jotkut unelmat toteutuu, toiset pitää toteuttaa ja kolmannet saa jäädä unelmiksi :)
PoistaVietin just 2 viikkoo amerikkalaisessa perheessä, jossa lapset(kaikki 4), oli sellasissa kouluissa, jossa painotettiin kulttuuriaineisiin ja liikuntaan ja ne lapset tykkäs todella paljon! Eli ei välttämättä huono idea, kun noidenkin kouluihin lapset oli joutunu jonottaan monta vuotta. Tarvetta erilaiseen opetukseen sielä vissiin olis, kun vanhemmat tuntuu haluavan lapsilleen jotain muuta kuin tavallista koulua :)
VastaaPoistaKysyntää varmasti löytyisi, mutta pohjatyötä tarvitsee kyllä tehdä paljon. Onneksi on aikaa unelmoida, suunnitella ja selvittää :).
PoistaIhania kuvia, näytät niin hyvinvoivalta :) Ja totta, ulkoilu tekee niiiiiin hyvää, kropalle ja päälle! En malta odottaa, että toimistopäivän jälkeen pääsen tänään kiertämään Seurasaarta. Mukavaa viikkoa sinne ison veden taa!
VastaaPoistaKiitos :). Seurasaari on ihana! Välillä on ikävä Helsingin(ja jopa Riihimäen) ulkoilumaastoja ja Suomen luontoa ylipäänsä. Kesällä sitten... Kivaa viikkoa sinullekin!
Poista