Netin sivupolut

Kävin äsken kävelyllä ystäväni kanssa, joka väittää olevansa maailman pahin asioiden lykkääjä ja sivupoluille eksyjä. Hän suorittaa tällä hetkellä opintoja netissä, eli opiskelu tapahtuu kotoakäsin ja suurimmaksi osaksi itsenäisesti aikatauluttaen. Heh, ei kuulosta kovinkaan hyvältä yhtälöltä. Hän kertoi viettävänsä päivittäin uskomattoman paljon aikaa YouTuben eläinvideoiden katselemiseen ja Buzzfeedin typerien (siis hauskojen) testien tekemiseen.

Eräänä päivänä hän päätti googlettaa, mitä netistä löytyy aiheesta. Noh, löytyihän sieltä sivukaupalla tutkimuksia, blogeja, artikkeleita ja mainoksia. Ilmeisesti aika moni muukin oli vältellyt tehtäviään kirjoittamalla siitä, miten niitä välttelee. Lopulta hän päätyi viettämään koko päivän aiheesta lukien... Ja illalla itseensä ärsyyntyneenä hankkimaan tablettiinsa appsin, jolla saa estettyä muut ohjelmat silloin, kun on aika työskennellä. Sitä tarina ei vielä kertonut auttoiko tämä, mutta ehkäpä se selviää sitten ensi viikolla lenkkeillessämme.

Kuulostaa tämä tutulta omalla kohdallanikin. Työni on sen luontoista, että siinä ei paljoa eksytä sivupoluille, mutta aina tietokoneella ollessani minulla on ainakin kymmenen ikkunaa auki. Kesken blogin kirjoittamisen saatan kirjoittaakin sähköpostia, selailla facebookia, alkaa editoimaan kuvia tai etsiä uusia juoksulenkkareita. Aika harvassa ovat ne kerrat, että saisin jonkun nettijutun hoidettua alusta loppuun, ilman keskeytyksiä tai sivupolkuja. Kaikki mahdollisuudet ovat vain yhden klikkauksen päässä...

Mutta missä menee se raja, kun tästä pitäisi huolestua? Miksi on niin vaikeaa hoitaa yksi asia alusta loppuun, ilman että sörkkii väliin kymmenen muuta juttua ja päätyy käyttämään yksinkertaiseen tehtävään aivan liian paljon aikaa? Onko tämä yleinen ongelma? Onko ikäluokkien välillä eroja? Onko kyse ihmistyyppieroista? Miten tästä voisi päästä tai opetella eroon?

Siinäpä paljon kysymyksiä pohdittaviksi. Google osaisi varmaan auttaa, mutta taidankin valita toisen reitin ja sulkea tietokoneen muutamaksi tunniksi kokonaan. Leffa päälle ja ruisleipää nassuun. Jeps, leivoin tänäänkin itselleni Suomi-herkkuja. Taitaa olla aika kova ikävä sinne Pohjolaan...

P.S. Kuvat ovat Coloradosta viime syksyltä ja edustavat niitä kuuluisia sivupolkuja. Nämä sivupolut olivat tosin vierailun arvoisia. Tästä voimme siis päätellä, että kaikki sivupolut eivät ehkä olekaan läpeensä pahoja.