Kissajoogaa

Ajattelin kehittää uuden lajin: kissajoogaa, anyone? Muuten ihan normaalia joogaa, mutta sitä tehdään yhdessä rakkauspakkauskissan kanssa.

Kisu on joutunut olemaan viime aikoina paljon yksin ja haluaa tietenkin viettää jokaisen yhteisen hetken oikeasti lähellä. Kotona ollessani perässäni seuraa pieni ankanpoikanen. Kisu löhöää sohvalla kanssani (tai vähintäänkin tuijottaa torninsa päältä), leikkii pölyrätin kanssa, valvoo ruuanlaittoa, valitsee seuraavan päivän vaatteet kanssani, seuraa vessaan ja nukkuu jalkojeni päällä sängyssä. Mutta parasta mitä Kisu tietää, on sunnuntaijooga. Kisu kiehnää, puskee ja kehrää sekä polkee joogamaton viereen unohtunutta aamutakkiani.

Yhteiset joogahetket ovat ihania! Kisu löytää aina oikeat kolot eikä oikeastaan häiritse liikesarjojani laisinkaan. Päinvastoin, sen lisäksi, että jooga rentouttaa, siihen sisältyy nyt niin paljon ylimääräistä rakkautta, että sitä voisi kutsua vaikka rakkausjoogaksi. Siitä tulee kokonaisvaltaisesti hyvä ja rento olo - meille molemmille.

Yhteisen joogaharrastuksen lisäksi yömme sujuvat nyt myös saumattomasti yhdessä. Muistatteko vielä Kisun unikoulun? Viimeisen kuukauden verran olen nukkunut jokaisen yöni sikeästi ja katkeamatta - viikolla ja viikonloppuisin. Leikin joka ilta Kisun kanssa ennen nukkumaan menoa ja piilotan osan hänen kuivaraksuistaan sinne tänne kiipeilytornin rakoihin. Kun kisu herää aamuyöstä, siirtyy hän olkkariin touhuamaan ja "metsästämään". Kun raksut on metsästetty, käpertyy hän takaisin jalkojeni päälle nukkumaan.  Helppo ratkaisu, vaikka sen keksiminen olikin monien kokeilujen tulos.

Minulla on aina välillä huono omatunto siitä, kuinka paljon Kisu joutuu olemaan yksin. Mutta toisaalta kissat ovat aika yksinäisiä susia... Ei voi muuta kuin toivoa, että laatu korvaa määrän tässäkin asiassa.