Tekniset itsestäänselvyydet

Tajusin tänä iltana lihapullia lämmittäessäni, että meillä ei ole ollut mikroaaltouunia yli vuoteen enkä ole kaivannut sitä vielä kertaakaan. Kun halpa mikromme poksahti ja kärähti ajattelimme tietenkin rientää heti kauppaan uutta ostamaan. Rakastuimme kuitenkin hyvin nopeasti ylimääräiseen tasotilaan ja päätimme lykätä mikron ostamista, kunnes muuttaisimme ja saisimme isomman keittiön. Nyt meillä on hieman isompi keittiö, mutta ei edelleenkään mikroa. Emme tarvitse sitä enää. Ruuan tähteiden lämmittäminen onnistuu uunissa, kattilassa tai pannulla, pakasteiden sulattaminen jääkaapissa tai vesihauteessa ja valmiita mikroaterioita emme osta ikinä.

Tänään sattui myös toinen hassu tekninen juttu, kun tajusin töissä, että eräs kolmevuotias tyttö ei ollut koskaan ennen nähdyt CD-soitinta. Ei meilläkään ole CD-soitinta kotona. Kuuntelen kaiken musiikin joko puhelimen, tietokoneen tai Sonos-systeemin kautta. En kuitenkaan ollut tullut ajatelleeksikaan, että CD-soitin voisi olla lapsille jo ihan vieras juttu. Ei siis ehkä ihmekään, että pari päivää sitten kaksivuotias poika pyysi minulta pienen liitutaulun leikkeihinsä, mutta kieltäytyi kuitenkin liiduista. Liitutaulu oli kuulemma iPad. Siellä se istui pitkään liitutaulu sylissään ja "pelasi" iPadillaan. Mielikuvitusta riitti kuitenkin selkeästi...

Tällaiset jutut saavat minut tuntemaan iteseni yhtäaikaa vanhaksi ja ymmärtämään, kuinka paljon maailma on muuttunut minunkin elinaikanani. Vanhaan olisi vaikea palata (paitsi sen mikron suhteen), mutta eipä siihen taida olla tarvettakaan. Ei auta muu kuin yrittää pysyä perässä ja hehkuttaa välillä kultaista kasikytlukua.

                                                                       Retroauto Ocean Beachillä